Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset
-
https://www.ymparisto.fi/fi/ympariston-tila/vesi/rehevoittava-kuormitus
Metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee 6 %:sta 12 %:iin ja fosforikuormituksesta vastaavasti 8 %:sta 14 %:iin.”
Nuohan ovat mitättömiä %-osuuksia 12% ja 14% kokonaiskuormista.
Linkin mukaan typpeä suoraan vesistöön tulee saman verran kuin metsätaloudesta.
Kokemäenjoen nikkelipäästö tappoi yli neljä miljoonaa simpukkaa
yle.fi/a/74-20091420
Kokemäenjoen vuollejokisimpukka selvisi ympäristökatastrofista.
Norilsk Nickelin vapauttava tuomio nikkelipäästöstä jää voimaan
Hyvä ennakkotapaus.
Onko Tomperilla mahdollisuutta ottaa vesinäyte ojittamattomalta suolta lähtevästä purosta ja lähettää tänne, niin vertaillaan?
Linkki: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/luonnon-suon-humuspaasto/
En tiedä miten Tomperi ymmärtää veden tummuuden, sillä kyllä nuokin tummuudet ovat niin kirkkaita, että koskessa näkyvyys on ihan hyvä 1m syvyyteen saakka auringon paistaessa.
Linkki: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/hukkajoen-veden-vari-normiksi/
Kokeileppas Kurki verkotella siikoja järvestä, jonka vesi on ruskeaa ja vertailuksi kirkasvetisestä järvestä.
Oulujärven vesistöalueen valuma-alueella on suhteessa eniten luonnon soita ja ojitettuja soita verrattuna muuhun Suomeen.
Silti sieltä löytyy lähes hanaveden luokkaa oleva vesi Oulujärvi. Suuri järvi saa kirkasta sadevettä aina suoraan pilvestä, jossa tummemmat tulevat vedet vaalenee. Toinen veden puhdistaja järville on valuma-alueen maan veden läpäisykyky kuten hiekka ja sorakankaat. Rokuan järvet ovat kirkkaita luonnostaan, sillä jäkäläkankaat ovat karuja (puuttuu lehtipuiden karike) ja vähäinen neulashumus painuu vettäläpäissevään maahan ja sieltä suodattuna järveen.
Vesiä Suomessa on erivärisiä ja luonnostaan tumman veden saaminen kirkkaakisi on mahdotonta. Ei onnistu ojia tukkimalla.
Ruskean humusvärin vesiin tuottaa Suomen luonto ja sitä tulee n. 1,8 milj.tn/v ja siitä metsätalous (suo-ojitukset ym.) tuottaa vain 4%. Kaikki vihreä biomassa, mitä näkee kesällä luonnossa ja joka syksyllä ruskistuu (koivun lehdet, rantaniityyt ym.) ja maassa alkaa hajota, tuottaa humusväriä (TOC). Suoperäinen valuma-alue oli se sitten luonnontilainen (ei ojituksia) tai metsätalousalue (soita ojitettu) tuottaa suurin piirtein saman verran orgaanista hiiltä TOC.
Tässä tutkimuksessa (linkin sivu 29) ojitetut valuma-alueet tuottivat vähemmän TOC-kuormaa kuin luonnontilaiset.
https://vesitalous.fi/wp-content/uploads/2016/02/VT1601_.pdf
MetsäVesi Raportissa 2020 toisin sanotaan:
”Orgaanisen hiilen pitoisuuksissa ero oli vain 10 %: metsätalousalueilla 22,1 mg/L verrattuna luonnontilaisiin alueisiin (20 mg/L).”
mutta siinä ei eritellä ojitusalueilla kasvavan metsän osuutta. Kai tässä nyt suoturpeen TOC-kuormaa pitää verrata luonnontilaisilta ja ojituksilta niin, että vähennertään vielä tuo metsän osuus pois.
Linkki: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/hukkajoen-veden-vari-normiksi/
http://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/oulujarven-vesinayte/
Siitä puhuttiin MOT-dokumentissa muutaman vuoden takaa.
Tässähän Panu Halme siitä humuksesta puhuu.
EDIT
KT: ”””metsäelinympäristöjen muutokset (M tot) ovat yhteensä 733 uhanalaisenlajin (27,5 % uhanalaisista) ensisijaisena uhanalaisuuden syynä (kuva 5). ”””
Kuten edellä kirjoitin metsien uhanalaisista 833 lajista 500 elää pienellä 1..2 % metsäalalla olevissa lehdoissa ja harjujen paahderinteillä eikä niillä ole mitään tekemistä metsätalouden kanssa, sillä niitä hoidetaan hoitohakkuilla.
Lue MetsäVesi Raportin sivulta 44 ja katso kuva 15 sivulla 45, kuinka siellä vähätellään metsätalouden valuma-alueilta tulevia TOC:n päästöjä sanalla ”vain”:
”Orgaanisen hiilen pitoisuuksissa ero oli vain 10 %: metsätalousalueilla 22,1 mg/L verrattuna luonnontilaisiin alueisiin (20 mg/L).
KT: ”Miten fosforia joutuu taivaalle?”
Metsäpaloista.
Ravinnekuormista.
Katso MetsäVesi Raportin sivulta 41 kuvaajia a (typen) ja b (fosforin) kuormitusten käyriä ojitetuilta soilta, luonnontilaisilta soilta ja kangasmailta. Tuo ero tulee siitä, että ojitetuilla soilla kasvaa metsää, jonka kuoromitusta typen ja fosforin päästöissä ei ole eritelty. Kun poistat tuon kankaiden osuuden ojitetettujen soiden päästöistä, saat lähes saman kuorman kuin luonnontilaisilta soilta. Sama juttu TOC-kuormituksissa, ojiteluilla soilla kasvaa metsää, joilta myös tulee TOC-kuormaa ja kun sen huomioi ero on merkityksetön.
Nyt pitää muistaa, että humushiili (TOC) on vesiekosysteemin resurssi, joka ylläpitää vesistöjen lajien monimuotoisuutta.
– Humus toimii orgaanisen hiilen lähteenä, joka ruokkii vesistön pieneliötoimintaa (bakteereja). Tämä mikrobitoiminta on puolestaan ravintoa korkeammille ravintoketjun tasoille. Esimerkiksi raakut saavat ravintonsa siivilöimöllä tätä ruskeaa vettä.
– Humus värjää veden ruskeaksi, mikä toimii luonnollisena ”aurinkosuojana”. Se suojaa vesieliöitä haitalliselta UV-säteilyltä.
– Humusaineet sitovat itseensä raskasmetalleja ja muita saasteita, mikä vähentää niiden biologista saatavuutta ja toksisuutta (myrkyllisyyttä) vesieliöille.
– Humus sitoo ravinteita, kuten typpeä ja fosforia, ja vapauttaa niitä hitaasti eliöiden käyttöön.Ja arviota sekoittaa se että kun metsäkone lopetti joen yli ajelun niin veden ei annettu selkiytyä vaan ”pelastajat” jatkoivat veden sotkemista viikkokausia.
Tässä etsitään raakkuja Hukkajoelta talven jälkeen. Mihin ne ovat kadonneet?
Suomussalmen Hukkajoella raakut ovat yhä niin sanotussa talviunessa, piilouduttuaan viime syksynä syvälle mutaan.
– Ne ovat aika syvällä, koska vesi on kylmää, sanoo Pirkko-Liisa Luhta, joka oli syksyisen pelastusoperaation keulahahmo.
Taitaa tulla kallis lasku näille ns. raakkujen pelastajille, sillä kyllä raakut aina silloin tällöin ylityksentä aiheutuvasta samentumasta selviävät virtauksessa ja kun ovat siihen muutenkin tottuneet. Pitäähän raakuille olla syvempiä ja pehmeämpiä kohtia joihin kaivautua koskessa talviajalle, kun kosken matalat kohdat jäätyvät umpeen.
Tuollainen yliajokohta voisi olla juuri sellainen ja tarpeellinen talvipaikka. On syvempi paikka, johon alkaa kertyy irtonaista karkeaa soraa ja hiekkaa, johon kaivautua.
