Käyttäjän Kurki kirjoittamat vastaukset

Yritän vielä perehtyä suon hiilitaseisiin Risto Päiväsen kirjan ”Suot ja suometsät” avulla.Kirjan ikä noin 20 vuotta näkyy siinä, että muuten perinpohjainen teos ei käsittele vesiensuojelun kysymyksiä juurikaan.

Suo-ojitusten kiihkeimpänä aikana oli käsitys, että ojitusten vanhetessa ravinne- ja humuskuormat asettuvat luonnontilaisten soiden tasolle.

Käsitys on ollut oikea.

MetsäVesi Raportin sivulla 44 vähätellään ojituksia sisältävien valuma-alueiden humus (TOC, orgaaninen hiili)-kuormia:

Orgaanisen hiilen pitoisuuksissa ero oli vain 10 %: metsätalousalueilla 22,1 mg/L verrattuna luonnontilaisiin alueisiin (20 mg/L)

Sivulla 66 on esitetty koko Suomen alueelta lisätyppi- ja lisäfosforikuormia metsätaloudesta.

Lisätyppi 90% Suomen pinta-alasta vain 1..3 kg /km2 eli 100..300 g/ha. Mitätön.

Lisäfosfori 10…30 g/ha 60..70% Suomen pinta-alasta mitätön ja punaisimmat kohdat 1000 g/ha Perämeren ja Pohjois-Karjalan  valuma-alueilla ja vain tänne voisi niitä puhdistustoimia suosistella.

Nuo ovat aivan mitättömiä lisäpäästöjä, joista ei ole haittaa vesiegosyteemille. Ei ihme miten Panu Halme (https://areena.yle.fi/1-76601113) ohittaa ojitettujen soiden ravinnepäästöistä puhumisen. ” Ei tule niin hirveesti ravinteita”. Sitten kyllä kaikki tuo vuodatus humus(TOC) kuormista kyllä on yössä, kun metsätaloudesta humusta tulee vain 4%. Eli Panu Halme ei tiedosta, että kaikesta vesiin tulevasta humuksesta 96% tulee muualta kuin ojitetuilta soilta.

Sivulla 41 on vertailu lisäravinteista ja lisähumuksesta yksittäisiltä ojitetuilta ja ojittamattomilta soilta.

Kuva a) typen lisäpäästö ojitetuilta soilta. Kun huomioi ojiteluilla soilla kasvavan metsän typen lisäpäästön pois (kangas) ojitetun suon päästöistä, niin typpipäästö on lähes sama molemmilta ojitetuilta ja ojittamattomilta soilta.

Kuva b) fosforin lisäpäästö ojitetuilta soilta. Keskimääräinen lämpösumma 1200 tai suurempi johtaa siihen, että luonnontilaisilta soilta tulee enemmäm fosforikuormaa kuin ojitetuilta soilta.

Kuva c) Humuksen (orgaaninen hiili) lisäpäästö ojitetuilta soilta. Ero häviää kun vähentää ojitetuilla soilla kasvavan metsän (kangas) lisäosuuden.

Tuosta MetsäVesi Raportista vielä puuttuu kaikkein oleellisin.

Orgaanisen hiilen olemassaolo Suomen joissa ja järvissä muodostaa ekosysteemin, joka on välttämätön resurssi (ravinnon lähde) pieneliöille, joita ilman Suomen vesissä ei uiskentelisi kaloja. Katso sivulta 137, mitä tuo humusekosysteemi vesissä tarkoittaa.

Rikkilaskeuman aikaan monessa pienessä järvessä tämä ekosysteemi oli tuhoutunut. Olivat kyllä kirkkaita mutta kalattomia.

MetsäVesi Raportti 2020, johon viittauksia yllä: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/4f890fb2-69d9-4e7c-ae45-f29d53f5a4c7/content

Entäs niille kaikille ojitusalueille, jotka alittavat Liuhapuron TOC-kuorman tai antavat suurin piirtein saman kuormituksen? Kuten tuossakin linkissä Vesitalous 1/2016 näkyy olevan.

Mistä me tiedetään ilman tutkimusta mitkä suot tarvitsevat pintavalutuskenttiä? Yleensä ei tarvitse tehdä mitään.

Vanhojen ojien perkauksessa riittää, että niiden vedet kulkevat vanhoja sammaloituneita ojia jonkun matkaa ennen suurempaa virtavettä.

Orgaanisen huiilen TOC-kuorma vesiin taitaa olla vähän vanhempaa perua kuin 50 vuoden takaisista ojituksista.

Menee sinne 300 milj. vuoden taakse kun ensimmäiset lahottajasienet kehittyivät ja alkoivat hajottaa biomassaa, jossa prosessissa syntyy orgaanista hiiltä humusta eli TOC:tä.

Luonnolla on ollut aikaa kehittää vesiin orgaaniseen hiileen perustuva oma ekosysteemi.

– Humus toimii orgaanisen hiilen lähteenä, joka ruokkii vesistön pieneliötoimintaa (bakteereja) ja tuottaa humushappoja (DOC) . Tämä mikrobitoiminta on puolestaan ravintoa korkeammille ravintoketjun tasoille. Esimerkiksi raakut suodattamalla vettä saavat ravintonsa näin.
– Humus värjää veden ruskeaksi, mikä toimii luonnollisena ”aurinkosuojana”. Se suojaa vesieliöitä haitalliselta UV-säteilyltä.
– Humusaineet sitovat itseensä raskasmetalleja ja muita saasteita, mikä vähentää niiden biologista saatavuutta ja toksisuutta (myrkyllisyyttä) vesieliöille.
– Humus sitoo ravinteita, kuten typpeä ja fosfori

– kalojen suoja ja hyvinvointi vedessä perustuvat osittain orgaaniseen hiileen, erityisesti liuenneeseen orgaaniseen hiileen (DOC) ja humushappoihin. Tämä pätee sekä luonnonvesissä että akvaario-olosuhteissa.

– Raskaiden metallien detoxointi: Humusaineet (orgaaninen hiili) sitovat itseensä vedessä olevia haitallisia raskasmetalleja (kuten kuparia, alumiinia ja elohopeaa) ja muodostavat vaarattomia komplekseja. Tämä estää metalleja pääsemästä kalan elimistöön ja kertymästä niihin.

– Orgaaninen aines auttaa vakauttamaan veden pH-arvoa, estäen vaarallisia nopeita muutoksia.

– Luonnonvesissä, kuten ruskeavetisissä järvissä ja joissa, korkea humuspitoisuus (orgaaninen hiili) on avainasemassa siinä, että kalat selviytyvät happamissakin olosuhteissa.

Joillain näkyy olevan sellainen kansanomainen käsitys (paradigma), että humus tuleee ojitetuilta soilta ja se on pahasta ja pitäisi saada pois vesistä niitä pilaamasta.

https://www.ymparisto.fi/fi/ympariston-tila/vesi/rehevoittava-kuormitus

Metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee 6 %:sta 12 %:iin ja fosforikuormituksesta vastaavasti 8 %:sta 14 %:iin.”

Nuohan ovat mitättömiä %-osuuksia 12% ja 14% kokonaiskuormista.

Linkin mukaan typpeä suoraan vesistöön tulee saman verran kuin metsätaloudesta.

Miksi ei ?