Käyttäjän Leuku kirjoittamat vastaukset
- 
		
			
				
Energiateollisuuden tilasto on samansuuntainen Entso-E tilastoinnin kanssa. Kumpikaan ei minusta osoita siirtohintojen olevan Euroopan kärkipäätä.
Mihin lähteeseen pohjaa Visakallon tieto Euroopan siirtohinnoista?
Monenlaista asiantuntijaa tosiaan.
Nuakan logiikka on nurinkurinen, mutta huomio sinänsä oikea. Silloin kun tuulee ja halpaa tuulisähköä on tarjolla, painuu sähkön hinta alas. Hinta nousee kun ei tuule, ja ollaan muiden tuotantomuotojen varassa. Tämä kannibalisaatioilmiö on tuulivoima-alan ongelma, mutta kuluttajaa se hyödyttää. Jokainen voi miettiä millä tasolla sähkön hinta olisi ilman tuulivoimaa. Mietinnön pohjaksi kannattaa selvittää eri tuotantomuotojen tuotantokustannuksia, eli levelized cost of energy (LCOE) ja muistaa vaikka Fortumin taannoinen lausunto, jonka mukaan ydinvoimaa ei Suomessa voi rakentaa markkinaehtoisesti nykyisellä sähkön hintatasolla.
Tuulivoimarakentaminen jarruttaa siitä syystä, että sitä ei Suomeen enää juurikaan mahdu. Maatuulivoima alkaa olla tapissa. Merellä olisi tilaa ja hyvät tuulet, mutta sielläkin se häiritsee joitakuita. Lisäksi sähköntuottajan näkökulmasta huonot hintanäkymät laimentaa investointi-intoa.
Modernin tuulivoimaloiden (tuulivoimapuistojen) kapasiteettikerroin on 35%, eli sen verran ne tuottavat teoreettisesta maksimista. Ydinvoimalla se on 96…97%.
Sähköstä voi toki irtautua koska tahansa, jos kokee sen tarpeettomaksi. Ilmoitus sähköyhtiöön riittää.
Miksi et sitten tuomitse sähkönsiirtoa yleensä, ja sitämyöden sähkönkäyttöä? Ongelmia tuntuu aiheuttavan vain tuuli- tai aurinkosähkön siirto.
Edelleen, eikö ydinvoiman tai vesivoiman siirtojohdot aiheuta ollenkaan vastaavaa? Tai teollisuuden liittymisjohdot?
Fingrid siirtää toki muutakin (sähköä), kuin tuulisähköä. 76% kulutuksesta on muuta, koskeeko kritiikki sitäkin?
Purkukustannuksista liikkuu monenlaista kustannusarviota. Pitäisikö asettaa vaikka vakuusrahasto, johon kerätään varoja purkua varten voimaloiden toiminta-aikana?
Näin juuri toimitaan, jos se maanomistajalle sopii. Toinen vaihtoehto on maksaa purkuvakuus ennen rakentamista sulkutilille. Molempia näkee.
Purkukustannuksia on vaikea arvioida luotettavasti 25…30 vuoden päähän, mutta niin pyritään tekemään. Asiaan vaikuttaa työkustannusten lisäksi romumateriaaliarvojen kehitys. Voimalassa on satoja tonneja terästä, satoja tai tuhansia kiloja kuparia, sekä paljon muita metalleja. Lavat ovat lasikuitukomposiittia, kuten lasikuituveneetkin, eivätkä sinänsä ongelmajätettä vaikka niin monesti väitetään. Ongelma on niistä tehtyjen kierrätystuotteiden markkinoiden kehittymättömyydessä. Kierrätystekniikat kyllä on olemassa. Jos tämä puuttuva pala saadaan kohdalleen, purkukustannukset pienenevät nykyisestä.