Käyttäjän Mardy kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 22)
  • Mardy

    Nyrkkisääntö on jo monta vuotta ollut, ettei julkisesti myynnissä olevaa metsätilaa ole taloudellisesti järkeä ostaa. Paljon paremman tuoton saa sijoittamalla pörssiosakkeisiin matalakuluisen indeksirahaston kautta.  Jos itse puuhailee metsänhoidot, on varusteisiin jo investoinut ja siitä tykkää, niin ehkä inflaation tai korkokulut ylittävää tuottoa voi saadakin ostopalstalle.

    Mardy

    Tolopainen: Kyllä tosiaan tuotteita tuohon on, mutta korko käytännössä reilusti kalliimpi kuin asuntoihin ja nyt kurssien ollessa huipussaan olisi osakemarkkinoille tulo voimakkaalla vivulla suorastaan hullunrohkeutta. Asunnoissa kuitenkin maltillisempi arvoriski oikealla sijainnilla ja tuottaa kassavirtaa (vuokraa) huononakin talouden aikana varmemmin, kun jossakin kaikkien pitää asua, vaikkei olisi mahdollisuutta omaan asuntoon laman aikana.

    Mardy

    Kyllä piensijoittajan on parasta sijoittaa kuluttomiin osakeindekseihin tai pienikuluisiin rahastoihin ja semmoista rahaa, jota ei tarvitse nostaa pois 10 v aikajänteellä. Kun rahaa alkaa olla satoja tuhansia, niin voi kokeilla aktiivista salkunhoitajaa kuluineen.

    Asuntoihin sijoittamisessa on lähinnä se hyöty, että voi käyttää reilua velkavipua. Se ei oikein onnistu osakkeisiin ja rahastoihin, saatikka metsään sijoittaessa.

    Noin siis karkeasti ja tärkeintä sijoittaa säännöllisesti ja pitää ne sijoituksessa, niin hyötyy korkoa-korolle-ilmiöstä ja ei tarvitse realisoida arvon ollessa pohjalla.

     

    Mardy

    Tutustukaapa Suomen väestönkehityksen ja työvoiman ennusteeseen vaikka tästä alkaen:

    https://www.stat.fi/til/vaenn/2019/vaenn_2019_2019-09-30_tie_001_fi.html

    Varmasti tarvitaan maahamuuttoa töihin, että eläkkeet maksetaan ja vanhukset hoidetaan sekä työt tehdään.

    Mardy

    Moni ei ymmärrä, että ns. ikimetsän uhanalaiset lajit eivät ole maallikolle näkyviä, vaan pääasiassa erilaisia kasveja ja hyönteisiä. Moni (mm. Visakallio ja Suorittava Porras) ihmettelee, kun luonnonmetsässä ei näy isoja eläimiä ja on hankala liikkua. Ne ovat kuitenkin suoja-, yöpymis- ja päivälepopaikkoja monille isoillekin eläimille ja hyvä vain olisikin, etteivät ihmiset mene häiritsemään niitä. Lisäksi keskivertokulkija aiheuttaa niin paljon ääntä ja hajua, ettei koskaan näe eläimiä, jotka väistävät satoja metrejä edellä.

    Pienten ”näkymättömien” lajien kato vaikuttaa isompiinkin tavalla, jota ei vielä edes täysin ymmärretä. Samoin toimii ihmisen yhä lisääntyvä häirintä liikkumisellaan, kun suurimmassa osassa Suomea ei voi kävellä paria kilometriä pidempään osumatta tielle ja rannat on rakennettu tiuhaan. Pyhähäkin kansallispuistokin on vain muutaman kilometrin koko halkaisijaltaan, joten ei sekään mikään iso ole. Tärkeintä olisi toki saada eteläiseen Suomeen pieniäkin monimuotoisia ja luonnontilaisia rauhallisia suojelualueita.

    Olen talousmetsänhoidon ystävä ja metsästäjä, joten mitään kiihkoilua en tunnista itsessäni, mutta paljon on tullut tutkimustietoon, maastoon ja eri kokoisten eliöiden elämään perehdyttyä vuosien varrella ja sitä toivon metsäpäätöksiä tekeviltäkin niin omistajana kuin ammattilaisenakin.

    Mardy

    Tämänkaltaisen alla lainatun Tolopaisen asenteen ja toiminnan johdosta juuri mennään sitä kohti, että lainsäädännöllä, määräyksillä ja valvonnalla vapaaehtoisuuden sijaan aletaan asiaa hoitaa. Se on nähty monella muullakin alueella yhteiskunnassa. Siten toivottavasti asenne ei ole kovin yleinen metsäomistajien ja metsäammattilaisten keskuudessa.

    Tolopainen: ”Rakit haukkuu ja karavaani kulkee. Kaadan maahan joka ainoan pystyyn kuolleen puun, joka metsissäni raivuulla eteen sattuu. Saa jotkut muut hoitaa noita lahopuita metsissään.”

    Mardy

    Tuossa Ylen jutussa korostettiin lahopuun merkitystä ja olen metsästäessäni kulkenut Kaakkois-Suomessa 25 000 hehtaarin (yksityisiä maita) ja Kainuussa 10 000 hehtaarin (metsähallituksen) alueilla ja ihan tarkoituksella arvioinut lahopuun määrää metsäalueilla ja kyllä monessa tapauksessa hehtaarilla jää reilusti alle 10 pikkutukkirungon lahopuiden määrä. En tiedä lasketaanko kantojen tilavuus mukaan suositukseen ja mikä on nykyinen suositus on ylipäätään. Lisäksi monesti etenkin männiköiden kenttäkerros on parturoitu paljaaksi kaikesta marjanvarpua korkeammasta. Myös esimerkiksi pystyyn lahonnutta koivunrunkoa tiaiselle pesäkolopuuksi saa kyllä ihan tosissaan etsiä ja pidemmän matkan kävellä. Toki nuo Metsähallituksen ja Kaakkois-Suomen runsaan metsäteollisuuden alueet ovat voimakkaimmin hakattuja alueita Suomessa, mutta tämä huomiona näin metsästävänä luonnonystävänä ja pikkuisen omankin metsäpalan omistavana.

    Mardy

    Paljon tuli jo hyviä ehdotuksia edellä, mutta yksi omaan silmään harmillisen usein pistävä seikka on varttuneet mäntymetsät, joiden kenttäkerros on raivattu kaikesta alle n. 5 metrisestä puustosta. Tällainen mäntypelto ei juuri suojaa ja ravintoa eläimille tarjoa. Monen olen tämmöistä metsää kuullut kauniiksi kehuvan ja onhan tuolla helppo kävellä, mutta omaan silmään sattuu kovasti moinen perkaus.

    Mardy

    Yritin tänään tätä aineistoa katsella ja latasin koko paketin, mutta eipä noiden lukeminen tavallisilla Office-paketin ohjelmilla onnistunut. Lisäksi tuolla sivulla oli karttapalvelu, josta käsittääkseni olisi voinut katsoa tietoja online, mutta tuossakin tuli koko ajan vaikka mitä muuta tietoa (monia karttatasoja piti rastitella pois) ja en saanut sellaista näkymää, mitä ohjeissa luvattiin. Onko joku onnistunut noita oikeasti katsomaankin?

    Mardy

    Uusimmassa Metsästäjä-lehdessä sivulla 26 alkaen on tutkimuksesta, jossa on näkökulmaa, miten hirvituhojen välttely metsänhoidollisin keinoin ja puulajivalinnoin johtaa vielä pahempaan tuhoon jäävillä aloilla. Täällä on monesti perusteltu vesakon perkuuta sillä, ettei siten palsta houkuttelisi hirviä alueelle ja siten säästyisi taimikko. Onko tähän näkemykseen tutkittua faktaa vai onko parempi jättää vesakkoa syötäväksi ja vähemmän maistuva mänty jäisi syömättä?

    https://www.lehtiluukku.fi/lehti/metsastaja/_read/02-2018/174686.html

    Hirvikannan suuruuteen on metsäomistajan vaikea vaikuttaa, mutta taimikon suojaamiseen voi jokainen osaltaan vaikuttaa.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 22)