Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Millä nimellä kutsuttaneenkin, mutta entäs kun Mhy toimii teollisuuden vastarannalla oikeastaan vain kääntäen?!
Kasaa valtakirjat mo:lta ja niitä nau’utetaan niin kuin tapana on.Konsteja ja keinoja kaihtamatta puristetaan eka,toka ja kolmaskin kierros…
Mitä eroa kartelliin?
Tuo se olisikin uuden ketjun aihe?!
Kuinka saada keskikeho rakentumatta jos ei ihan uhalla haluaisi…
Tuo kuusessa ollaan- juohauttama linkki ”laurivaara.uusisuomi puheenvuoro” on enempänsä pullollaan täynnä uskomuksia,luulotteluja ja mielikuvituksia. Täynnä menneisyyden nostalgisia pieraisuja, joilla ei valitettavasti nyky-ajan puunkorjuun ja esitetyn historian ”syntilistan” kanssa ole mitään yhteyttä.
Korjuun ja kuljetuksenkin urakkahinnat motille ovat metsäfirmoilla aikalailla samanmoisilla tasoilla.
Pystyleimikon leimikkotekijät miinustavat tai korottavat ja riippuen kunkin puuntarpeista erikseen nostavat kantohintaa.
Ymmärtääkseni tämä paletti tekee erot puufirmojen tarjouksissa.
Aloituksessa päivitellään,- edelleenkin-, korjuun ja kuljetuksen kustannusten kalleudesta, tuhlauksesta, korruptiosta.
Eikö edellä latomani seikat sano suoraan, mistä kusetuksen työlajista on kysymys,- ilman arvuutteluja?
Jos kuka ei ole tosissaan tehnyt tai mukana yrityselämän pyörteissä, on monen asian suhteen luuloillaan ulkona kuin lumipallo.
Kilpailun ”pehmeydestä” olen kyllä toista mieltä.
Käytännön yrityselämässä kilpailu on vedätetty sairaalle asteelle. Kun edes hintakilpailu ei riitä, mutta kaiken maailman simputus korteilla,luvilla,ajo -ja lepoajoilla,sakoilla, päästöillä,ylikuormilla, kaluston tuoreudella, monipyöräisyydellä, tyvifunktioilla…loputon kusetuksen lista.
Jos joku kuvittelee vaatimusten vähyyttä ja kilpailun puutetta yritysrintamalla, ei olla samalla vuosituhannella.
Ei voi kommentoida tuota näillä tiedoin, mutta …metsäsuunnitelma on arvio, hakkuusuunnitelma on arvio ”korjattuna” kasvuilla.Jos ensin mainittu on pielessä, koko laskelma tökkii.
Leimikko sinänsä on se määrä mitä moton mittalista esittää.Virheet siinä ovat olemattomat ja jos esim. parrun varaan on laskettu, siinä kokematon pettyy toisenkin kerran.
Kun yrittäjä on tunnollinen metsän ehdoilla tekevä, ennen sitä moni on vain arvailua.
Savo’ttamiehelle mainitsisin, että jos kahlaat koko repertuaarin keskustelusta läpi, kukaan ei ole vastustanut OMAtoimista hakkuuta.
Kysymys kun on edelleenkin kauppatav… !! siitäkin, ja doktor Vaaran visioista.Me vastarannan kiisket ei olla vieläkään uskottu wision toimivuudesta,- ei osin eikä kokonaan.
Monen moneen kysymykseemme emme ole saaneet tyhjentäviä vastauksia ,jos ollenkaan.SE voi toisinaan koetella ”päreitten” syttyvyyttä, myönnettäköön.
Ei savua ilman kipinöintiä!
”…että laskutusmenettelyssä korjuun kustannukset saat vähentää puunmyyntitulosta ja …” Niinhän sen saa nytkin tehdä (hankinnassa) ilman kauppatavan muutoksia!!
Mutta se, että sinä määräät ja määrittelet ensin puunkorjuun menettelytavat ja hinnoittelet ne pirun kalliisti toimimattomuuden ja rattoreiden työllistymisen kannalta, ei tule koskaan onnistumaan.Ja kun suurelta osin puut jäisivät ajamatta,nökkösiä pullahtaisi tien varteen milloin sattuisi…
Tämä on konkretiaa.
Juuri niin. Ja sepä se monessa suojeluasiassa kyrsiikin.
Siis peri-aate.
Jos yhteiskunnan (tai naapurin) on ”omankäden oikeudella” tultava määräilemään minun perustuslaillista omistusoikeutta, on minun oikeuteni määrätä sille hintalappu,- vapaa-ehtoisesti.