Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Aloituksen pohdinnoissa on tullut kallistuttua sille kannalle, ettei puiden kasvun hillinnälle oikein mieli taivu (ainoastaan haapa männikössä kyllä).
Monenmoiset kokeet ja mallit puolustavat kaksijakoista kasvatusta ehdolla, että on tiedostettuna mihin pyritään.Jos siihen ei ole viitseliäisyyttä, jäljelle jää puhtaan kuusikon kasvatus.
En ampuisi lypsävää lehmää= on juuri arvokasvussaan vauhtiin päässyt tukkipuu.
Ja siinähän lopulta tili tehdään kun osoite ja apteeraus harkitaan oikein.
Noinhan on. Kuitupuukasvu on käsitettävä pakollisena välivaiheena kl 03:n ja eteenpäin.Sen mahd. pikaiseen saavuttamiseen ei voi taas onnistua ilman oikea-aikaisia raivauksua ja harvennuksia…
Mutta sitten arvokasvuharppauksen jälkeen tapahtuvassa sadonkorjuussa on paljon pelissä.
Ihmetytti toisenkin kerran se juttu.
Välillä piti tarkistaa nimiä alla…?!
Tulihan se sieltä…”Metsässä auttaa ainostaan teot, ei puheet”.
Tuolla toisessa ketjussa Mm tiedusteli ammattilaisilta (kun en ole,en kommentoinut) esimerkkipalstan hinnoittelua.
En muutenkaan hinnoittele mitään (käyt. autoa ) näkemättä, sillä vain niin saan selville näkemällä ne tekijät jotka hintaan vaikuttavat. Ja ne metsänparannustyöt koko skaalassa tekevät tai sitten eivät, – tulosta.
Esim.tuolla kuvissa arvuutellaan yli 100 vuotiaan männikön lannoitusta…Tutkimus on aikoja sitten hutkinut, minkä ikäinen metsikkö kannattaa vielä lannoittaa.
On tutkittu ja laskeskeltu oikein yliopistolukeneiden toimesta, kannattaako vai ei kunnostusojitus kun elinkelpoista puustoa on yli 100m3/ha.
Näitä esimerkkejähän riittää. Kerran aikoinaan n.50ha metsäpalstan myyjä (valtio) olisi tehnyt kaupat hintapyynnön maksettuamme.Palsta oli tietysti tarkkaan kuutioitu ja hinnoiteltukin siedettävästi, mutta suurinta puumäärää näyttelevä kuusitukkimetsä yllätti. Se oli korkealla vaaralla olevana ollut tykkyjen,myrskyjen yms. haarojen,poikaoksien takia järeää lähes kuitumetsää!
Tämän esitettyäni oli hiljaista ja asiakseen kolmattasataa km ajanut myyntimies sanoi ymmärtävänsä. Mutta hintalappu kun oli vain päätetty, minäkään en taipunut.
Juuri noin on käynytkin!
Siksipä puuntuotantoa lähtökohtanaan pitävän pitäisi pitää nuppi kylmänä, eikä hairahtua hurvitteluun. Realistiset lähtökohdat tilakauppojen vaiheissa on ensimmäinen etappi.
Sen jälkeen oikeat liikkeet turhia sellaisia vältellen.
Mienkiintoista tässä sottailussa on se, että kun itse pidän metsätilasta pyydettyä hintaa ja edellä esitttämiäni kriteereitä punnuksina sille onko yhtälö ylipäätään järkevä tuotannollisesti, tätä ei jakseta sulattaa?!
En ole ostanut ihan vain yhtä tilaa, ja väitän pystyväni vakuuttumaan oikeista painotuksista ilman koronlaskuja.
Minulle sellainen metsätalous olisi enemmän kuin orjallista, jossa kaikki käänteet olisi laskelmoitava…no kuinkahan taas sen koron kävikään..!
Eikös tuo olle vastuista ja omistuksesta sama asia, kuin”metsäfirman” ( yrittäjän) puu-autosta alkaa ropluta pölkkyä tielle…
Ensimmäinen lause edellisessä on totta.
Toisen lauseen ajatusmalli: onkohan elävässä elämässä noin ”viisasta miestä” ?!
Luuleeko joku, että ”mutulla ostaminen” tarkoittaa sitä, ETTEI tila-arviossa esitettyjä maasto- ja puustoarvioita seulota?
Tai että esitettyjä tukkikuvioita kuin muitakaan ei arvoteta puun laadun mukaan?
Tai tiestön laatu tai puuttuminen, kuin ojitusten kunto tai taimikoiden tila?
En todellakaan omalla kohdallani horise metsätilan ostossa korkolaskujen kimpussa ja ynnäile 60- vuotisia horisontteja…!
Jos myynti-esitteen arvioidut tiedot ja käytännössä mahdolliseksi ajateltavat järkevät toimenpiteet ovat yhtenevät ja toteutettavissa, länttihän on ostettava. Ei muuten.
Joku voi korkokeppiinsä tukeutuen laskea aivan muita lukuja, ja sen perusteella maksaa vaikka mitä.
Se ei kuitenkaan vaikuta mopon ohjaukseen.