Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Kun aikain saatossa tutuksi tullut mäntykangas leivotaan tukin tapaiseen pinoon ( ja jopa kiireesti teriin), ei tarvitse arvuutella.
”Tietysti välinpitämättömyyttä talousmetsäajattelun suhteen…”
Eihän noita virheitä tarvitse keksiä, kun milloin minkin metsätien laanin puupinoja vilkaisee. Jotkut ahtavat tukkia kuitupinoon, jotkut pylvästä tukkipinoon.!
No sehän on jokaisen oma asia,- on seuraava selitys ?!
Parempi kuin enempää ajattelematon puunmyyjä myydessään em. erikoispuut tavan tukkitavarana…
Metsärahastoseikkailuun en lähde itsesuojeluvaiston ( huom. ei laskutoimitusten) varoittamana…
Metsänhoitotoimenpiteiden ajoitukseen en tarvitse laskutikkua.Kun tietää työn tärkeyden, oikea-aikaisen toteutuksen ja niitä seuraavan arvokasvun, se riittää mulle.
Sekin riittää, että ostopalstan mä -tukkirungon hinnoittelu myytäessä pylväänä tuottaa kolmanneksen enempi.Tai lannoituksen tuotto kasvukuntoisessa tukkimetsässä ikäänkuin ”pullauttaa” tilipussin 6-8 vuoden kuluttua päätehakkuussa.
Tai vanerikoivikko, joka muutamalla puhelinsoitolla sopien tuo viilutyvenä 3- kertaisesti paremman mottihinnan..
Tuolla aiemmin oli saman korko-asian vatvontaa. Kuten sanottua, en tuputa käsityksiäni kenellekään,keskustella voi.
En ole koskaan päässyt ostamaan metsäpalstaa, jossa olisin yksin ostajana. Jos olisin, eikä se vallitsevaan käypään markkinahintaan €/ha kiinnostaisi ketään muuta, olisin ”huolissani”. Kun nyt kuitenkin samoilla apajilla hilluu jopa kymmeniä koronlaskijoita sotaten niitä kannattavuuksia 60 vuoden päähän, mitä helkuttia minä moisella asialla päätäni vaivaisin!! Jos he ekonomin laskutaidolla LASKENNALLISESTI kuitenkin näkevät meiningin yleensäkään tuottavana, se ei voi olla kiinni prosentista tai sen puolikkaasta!?
Laskut menevät taatusti sekallutta ensimmäisessä huonosti ajoitetussa puukaupassa, tai tumpelon motokuskin tukin haaskauksessa, lumi-, tai myrskytuhossa… jne.
Minä yitän parhaan kykyni mukaan ( voitettuani metsäpalstan oston) luovia käytännön taistelukentällä. Ja tulos jos on tullakseen, se joka tapauksessa poikii ennemmin tai vähän myöhemmin.
Se on sitä metsätalousyrittämisen vapautta, jota en aio korkosulkeisilla pilata.
Kuka on väittänyt ostavansa näitä ylikorkeisiin hintoihin hilattuja palstoja?
Tilasin tuo aapisen seuralle sen ilmestyttyä.Luin sen kahteen kertaan on eipä voinu kuin ihmetellä maailman menoa..!?
Harrastelijan esittämä korvauslaskelma on irvikuva yhteiskuntamme väkivaltaisesta suhtautumisesta leivän tuottajiin!! Ihmiset, jotka asuttavat maan syrjäseutuja myöten rehellisen elinkeinonsa turvin, – mukamas, vedetään kölin alta myös tällaisin nöyryytyksin.
Kyllä olisi kirveelle töitä.
Omalla kohdalla ymmärtäisin promillien laskut tilanteessa, jossa muutaman vuoden aikajänteellä ostaisin metsän, tekisin siinä temput puoleen ja toiseen myyden sitten seuraavalle potilaalle.
Kun ostotilanteessa sitä on norkoilemassa niin metsänhoitajia,insinöörejä, merkonomeja ja ekonomeja,heitän prosentit heidän punottaviksi ja kintaalla viittaan koko pähkäilylle.Hintataso on mikä on, ja kun loppupelissä muilla tekijöillä kannattavuus ratkaistaan, kiinnitän huomioni niihin seikkoihin.
Aikoinaan Maatilahallituksen lisämaakaupoissa hinta oli tiskissä. Ota tai jää laskemaan korkojasi ja muille annettiin.
Joo-o. En ole iki- liikkuja ja elä 120:tä vuotta.
Noilla aikajänteillä ”saattaa” niin moni muu asia muuttua niin moneen kertaan , että prosenttilaskut unohtuvat.