Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Sen voi kyllä tiellä liikkuja monesti todeta, että tienhoito on kilpailutettu ulalle.
Esim. alueurakoitsijana häärivä Destia kurmuuttaa yrittäjänsä kovalla painostuskusetuksella hinnattomiksi. Painostettuna vaihto-ehtona oleva könttähinta koko vuodelle on tiukka kuin viulun kieli.Lähteä saat tielle luvan perästä …ja mummot pyöräilevät kinoksissa.
Kun potti olisi alkuvuodesta jo hangattu, lopun saat ajaa omillasi! Senpä arvaa mikä on tällaisella hommalla jatkumo…ja teiden kunto.
” Sama koskee metsäalaakin. Tosin täällä se on ihan tosiasia, että työ on raskasta ja likaista =D Koneellinen puunkorjuukin, kun on huollot ja muuta, ei pelkästään kopissa istumista..” kirjoitti Miisu4F.
Ja höpö höpö. Ei tarvitakaan konehommissa puhua samaan aikaan valkoisista rukkasista, mutta niin 70-luvun, kuin tämän vuosikymmenen koneilla ajaneena ”jonkin verran” ajaneena tiedän missä mennään.
Jos ennen oli meluisa ja vetoinen kylmä koppi, nykyään kuski istuu esilämmitetyssä ja ilmastoidussa todellakin maisemakonttorissa.Kunhan monen nykynuoren raskain työvaihe ei vain olisi ”lievästi” ylipainoisena hilautua siihen hyttiin?
Minä taas olen läpeensä kyllästynyt metsäradion vihertämiseen. Suivauttaa aina aiheen lipsuminen että nappulasta väännän…
..”Mutta yritykset maksavat ne palkkatyöläistenkin verot ja maksut. Minä en ainakaan maksanut itse sotu maksuja enkä palkkaveroja. Tili tuli puhtaana käteen…”
Eikai se nyt noin mene Tolopainen?
Yrityshän pidättää palkansaajalta niin palkan ennakonpidätyksen, kuin kuin muutkin työntekijälle kuuluvat osuudet..
Ja mielikuva väärästä luulosta loppuu kokonaan, kun nykyään hyvin paljon käytetään korjauksiin alansa ammattilaisia,- pajamatikoita.
Kone-yrittäjä patsastelee ihan muualla, jos ei halua näppejään liata.
Elikkä siis jos joku nuori alasta haaveileva pohtii ”likaisuutta”, kannattaa unohtaa historia.
Mielikuva esim.koneellisen puunkorjuun likaisuudesta on kyllä todellakin myytti.
70 -80 luvun nokiset moottorit, tursuavat tiivisteet ja alati potskahtelevat hydrauliletkut ovat kaukana takanapäin. Nykydieselin saat käynnistää hallissa, eikä kitkua tule.
Huollot tehdään pestyihin koneisiin, joissa ei ole alun perinkään sentin paksuinen öljymönjä.
Ja aniharvat letkurikot korjataan varaletkulla vaihtaen.Ei niitä enää pakkasessa pätkitä ja punota.
Ei siis samana päivänäkään voi verrata noita vuosilukuja ja nykyisyyttä.
Palatakseni taapäin.Yleensähän lapset kouliutuvat aivan muualle, ja mahdollinen metsä rysähtää syliin 5-6 -kymppisenä.Käytännöllisyyden kannalta siinä ei ole mitään järkeä.
Jos ”herätys” tapahtuisi alle kolmekymppisenä ja jo olisikin leipävirka, siinä kerkeisi paneutua metsätalouteenkin toisin voimin.
Wanhallajätkällä on oikea meininki.
Joka tapauksessa parasta laittaa homma tulille, veivata ja vääntää hissun kissun, jos pasmat eivät ole niin selvät.
Kuolleessa kulmassa jullotus ja vain odottelu lataa lopulta aikapommin.
Päälle 400:n neliön lämmitys käyttövesineen hakkeella ei sekään kummia määriä tuota tuhkaa. Ne on kuitenkin parinkymmenen vuoden aikana pöläytetty ojitetuille rämemänniköille ja tumman vihreää neulastahan se pukkaa…
Näin se vain männöö,- aika aikaa kutakin. Ja kun kello kääntyy loppusuorille, pitäisi todellakin tehdä jotain.
Aloitetaan kauempaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että metsän kierto-aika, versus miehen/naisen voimallisin työnteon ikäkausi pitäisi alunperinkin junailla toiseksi. On toisaalta luonnollista parikymppisten mieli-alat siisteihin sisätöihin ja kaupungin valoihin. Mutta tässä moni vene lipuu ohi valkamansa.
Jos ajatellaan siten, että alan ammatilliset koulutukset käynyt nuori(pari) pääsisi piakkoin isännöimään metsätalouspuolta vaikkapa osana tulonmuodostusta. Luulisi toimeliaisuuden olevan toisella tolalla kuin perikuntien ja kuolinpesien sekamelskassa?