Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Lähettivätköhän edes laskua harrastuksen seurauksista…?
En minäkään ole ”ammattilainen”.Tietoa ja käytännön kokemusta on jonnii verran.
Hirvihän taittaa koivun tai männyn 3-4 metrisenä ja puu on paskana.Männyn kuorta se jyrsii kymmenmetrisistäkin puista.Niistä tyvitukki melkeimpä tuhoutuu.
Jos mä-taimikko ei ole täystiheä /laadukas,jättäisin hyvälaatuisia rauduksia.Hieksen vain tyhjään aukkopaikkaan.Harrastelijan tapaukseen viitaten: Jos motomies oli mitastaan epävarma koneen ollessa muuten tikissään olisiko tulos ollut kuitenkin ”tarkempi” jos hakkuun loppumetreillä kuski olisi tehnyt 25-30 kapulan kontrolli-erän.Tuloksen nähtyänne olisitte korjanneet laskukoneella lopputulosta heitto-% :n määrän…?
Aloituksen kysymykseen heittäen ehkäpä yleisimmin revohkat syntyvät naapurin tai osakkaan kuvitelmista tien käytössä.
Ns. omissa tiehankkeissa joku voi ilmoittaa ettei tule koskaan tarvitsemaan sitä,eikä luovuta maapohjaa järkevälle linjaukselle saati osallistu kustannuksiin.
Kuluu muutama vuosi ja pitäsi kuljettaa se 1000 kuutiota…
Tai rajalinjalta ei saa taittaa risuakaan,kun ajo-ura keskellä rajaa palvelisi molempia.
Omakohtaisia tapauksia ei ole mutta reissuissa rähjääntyneenä näkee ja kuulee kaikenlaista.Suuri pitäisi varmaan olla se rautalankavyyhti että kaikille riittäisi punottavaa ?!Kyllä se vitja valmiilla levyllä on kätevä. Kummasti se vain tarttuu taskunpohjalle kun metsään käy taivallus.
Pituuden mittaustarkkuuteen on riittänyt kouliutuminen silmämääräiseen arviointiin…Joo,tuo ”tapahtui hankintaleimikolla..” käy esimerkistä kuinka ei pidä tehdä.Menetelmässä lisätyön määrä on tolkuton!
Lisäksi kun apteeraus/laadutus tehdään laanissa, rungot tulee jaettua miten sattuu joka taas johtaa arvokkaamman ptl:n siirtymiseen roskaluokkaan.
Mutta kuten tiedämme,esim pylvään teko ei välttämättä ole itsestäänselvästi paras vaihto-ehto. Ratkaisevat tekijät ovat pylväsmitat ja hinta,rungon pituus / kapenema sekä tukin hinta.
Vaikuttaa tietysti korjuu-olosuhteetkin.Pikkutukki on tilanteesta hyvä lisä tukin lisäksi.Se vain edellyttää jotkut jutskut.Tukkia on tehtävä loppuun asti tukkimittojen antaessa myöten. Harvennuksessa poistetaan huonointa laatua eikä ahnehdita pikkutukkia.
Tämä onnistuu yhtälöllä ammattikuski/ sahapuufirma.Lähisukulaiselta osto ei mahtane olla tähtitiedettä,mutta jos hinta on muuten saatu kohilleen ”ei kysyvä tieltä eksy”.
Lehtien palstoilla esiintynyt Väinö Sikanen tietää näköjään aiheesta kaiken.Kun koko homma lähti lapasesta alkujaankin valheellisten ja kaunisteltujen lukujen sinisilmäisellä uskomisella,joiden todenperäisyyttä penkoi kokonainen EU-herrojen komppania.
Nämä typerykset uskoivat narrien soopan, ja poliitikot nyökyttelivät kuin pässilauma..!
Voi sanoa että kusessa ollaan rokkatorvea myöten.Parempi on kuitenkin olla vatvomatta koko moskaa liian paljon…?
Kysymys ”sähkösaksista” tarkoittaa elekronomisia mittasakseja. Sen akku latautuu moton kopissa ollessaan.
Edellä kerrottu erä kun tehdään,vaikkapa 15 kpl kut ja 15 kpl kuk,nämä puidaan järjestään kentälle.Erä otetaan mittalaitteen valikosta saksiin ja mitataan samassa järjestyksessä kulloinkin saksien ilmoittamasta mittauskohdasta.Mittanauhasta näkyy ko. kohta ja lopuksi pölkyn pituus sentin tarkkuudella.
Tulosteeseen tulee moton ja saksien tulokset pölkyittäin sekä yhteensä.Jos joku esim.soikea pölkky on ristiriidassa tuloksissa keskenään,syyn saa selville tarkastamalla sen uudelleen.
Jos tulos ptl:lla on 0:sta kumpaan jompaan +-2%,se on siinä.Muutoin mittalaitetta säädetään konekohtaisesti.
Joku kouramerkki mittaa paksuutta/pituutta teloista.Eninosa etukarsintateristä.
Mitä suurempaa puuta,sen suurempi kone.
Haarainen koivu tehdään haara kerrallaan.