Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Raipella osuva kommentti. Yhteiskuntajärjestyksen horjuttamisen estämiseksi saati puolustukseen tarvitaan lopulta monipolvinen valmius. Oma armeija tehokkain asein ja järjestelmin on runko, kaikki muut täydentää. Varmin tae saada olla rauhassa.
Hiilihumppa ei ole aiheuttanut mehtäukon metsänhoitoon minkäänlaista reaktiota. Humppa mikä humppa. Prof.A Kankaan totemus osuu nyt samaan.
”..Metsän tuottoa voidaan parantaa huomioimalla sekä valon sekä lämmön optimaaliset olosuhteet, mikä edellyttää tietoista metsänhoitoa ja säännöllisiä jk- harvennuksia…” Aika ristiriitaista soopaa jk:n sovellettaessa.
Jos/kun siellä on isoja säästettäviä ylispuita valonvarjoina, eihän männyn ja rauduksen kehitys voi toteutua mitenkään. Jaksollisessa tätä epäsuhtaa ei ole. Mo ohjaa puiden kasvua täystihein taimikonhoidoin ja harvennuksin. Sekapuusto voi varttua yhtä matkaa, ja valoa jakautuu tasaisesti kaikille.
Nytkin nähtiin monessa paikassa, kuinka riskaapelia on lähteä ”tuottamaan tiheitä energiametsiä”. Niitähän ei pitäisi vakuutusyhtiöden ottaa edes listoillen riskien takia.
Kun puuston kasvun eri vaiheissa suunnilleen noudatetaan hyvän metsänhoidon ohjeita, ylitiheyttä ei ole. Mä ja ko kynnyskohta harvennuksiin on tärkeä.
SE Imatran jättisaha.
Saha käyttää 60-prosenttisesti mäntytukkia ja 40-prosenttisesti kuusitukkia, yhteensä noin 1,7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Tuotanto on 800 000 kuutiota valmista sahatavaraa.
Kyllä MG:n uintiliike on vaan tilapäisten retteloiden korjausliikkeitä. Trumpetti, vienti, lakkoilut…jne.
”..Tämä on tietenkin logistiikan ja konemiesten toiveiden mukaista…”
Tyypillistä saivartelua ja keljuttaahan se, kun jaksollisen selkeissä toimenpiteissä yksi on muokkaus ja tarvittaessa ojitus. Liian veden poisto on puunkasvatuksen a ja o. Ne ovat jk:ssa toive-unta, sillä eivät ”sovi logistiikkaan”. Eikä siihen riitä ne rahatkaan.
Linkistä:…” Etenkin latvuskerrosten määrä ja alikasvoksen tiheys vaikuttivat lämpötilavaihteluiden vähentämiseen. Eri-ikäisrakenteiset metsät sekä iäkkäät tasaikäisrakenteiset metsät osoittautuivat yhtä tehokkaiksi puskuroijiksi…”
Kun loikataan jaksollisen täyspuustoisesta tilasta vaikkapa toiseen harsinnan jälkeiseen tilaan, tutkijan olisi siellä tehtävä todellisia päätelmiä mittareineen. Ja kun rääseikkö-vaihe kaatuu päälle uudistettaessa, mikä on puskuroinnin puskurointi…
Älä Jojo taas sorru sotkemaan käsitteitä. Ar viittasi pienaukkojen keinoon uudistaa jk-hatelikko. Sehän on puustopääomaltaan ppa 10:n hatelikkoa. Jos se ei taimetu ajoissa, sen valtaa ryönä vesakoineen. Jos sitä täydennysistutetaan ja raivataan, ei puhuta jk:n autuudesta. Ar:n ”toimivan” esimerkin pienaukko pienaukosta-ketju tuottaa todellisen tilkkutäkin. Se ei voi olla taloudellista metsätaloutta jo ihmisen toimintakykyyn peilaten.
Kukaan ei kiistä, ettei tuota olisi ollut aina, mutta kasvu-ympäristön ja juurettomuuden vaikutuksesta se on räjähtänyt silmille. On haasteellinen paikka keksiä siihen oikea parannuslääke,- onko ollenkaan?