Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Halloo, kysymys ollee teollisuudelle käyvän puun polttamisen verotuskaavailuista…
On aivan selvää, ettei risutaloudella ole tulevaisuutta. Saanto ja hyöty-energia verrattuna panostuksiin on nurinkurinen jota vielä väkilannoituksilla paikataan. Osa risunpuristelija kourien tekijöistä menee vasaran alle ja tuet joutavat loppua. Tämä on realismia.
”..Tähän asti kaikki risut piti laittaa raivurilla tonttiin..” on myös.
Kyllähän teollisuudessa jalostuksessa käytettävän puun polttaminen joutaa verolle ja risut ravinteiksi. Arvokasvua on siinäkin ajateltava. Avoilta korjattavat hakkuutähteet ja kannot kuuluisi poltettaviin. Niinhän korjautuisi hiilitasekin hyötykäyttöön.
Tappio tai palkkio kun numerot menee miinukselle. Joskus mainitsin, että sellun hinta ensimmäisistä raakkitukeisa alkaen on ollut heillä yksi käytäntö. Oman palkkionsa päälle kun lisätään linkoukset,lanaukset,murskeet ja tehdasmitan (=hankintakauppaa) hävikit, lopun jaksaa kuitata.
Onko nämä aiemmat keskustelut niin huonosti ymmärrettyjä, ettei parempaan pystytä??
Mennään vaan ja säädetään yhteisymmärryksessä tarkoituksenmukaisesti. JLapin vaade sahojen velvollisuudesta maksaa ”tukin laadun” täyttävistä pulikoista ei edustanut tätä alkuunkaan. Jos mo liittää ne sormijatkosliitoksina oikeiksi tukeiksi, joku tolkku tapahtuisi.
I keturin kysymykseen on yksinkertainen vastaus: kun mo alunperinkin on puoleltaan rakentamassa rehtiä, joustavaa ja lojaalia yhteistyötä puunostajaan, vastakaikua on varmasti. Tiedän ”sivusta seuranneena” ne lukemattomat keinot, joilla ne murennetaan.Moto-yrittäjä on yleensä sopimus sellainen, jota sitovat mustaa valkoisella. Korjuupomo lähettää motoon vähintään kauppasopimuksen mukaisen aptin. Senkin voi varmistaa.
Vatulointi katkonnoista onkin turhaa, sillä kenellekään ei ole pakko myydä puitaan, eikä kukaan pakota. Miksi sahoilla olisi velvollisuus ostaa ja maksaa markkinoilleen käymättömistä mitoista ja laaduista? Jokaisella metsänomistajalla on mahdollisuus aikanaan vaikuttaa metsiensä puuston tilaan määrässä ja laadussa. Niistä on täälläkin kertoiltu monet kerrat mutta leimikoilla näkee totuuden. Jotkut ottaa asian vakavasti ja tienaa, jotkut ei.
Juuri noin. Kaikenlaiset asiat muuttuvat tarpeen mukaan. Miksei historialliset tukin mitat?
Eipä tarvita omaa maata, toisten metsät, pellot ja puutarhat on käytössä. Ja härskeintä siinä se, että Aslakan pillin mukaan rajoitetaan toisten omistusoikeutta.