Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Ja n- koukulla jo kirjoitetut vastaukset perusteluineen eivät edelleenkään avaudu!? Jostain on uupelo.
Kokeilitko porakaivon tekoa, kun noin pystyt jo päättelemään?
Metsätaloudessahan leimikoita suunnitellaan etukäteen ja korjuu-aikaa on riittävästi tai jopa pyynnöstä jatketaan. Se ei ole esittämääsi poukkoilua ainakaan. Aikoinaan hankintoja paljonkin ajaissa monikin luuli omatoimisesti pärjäävänsä, mutta kerta riitti. Aikaisuuslisät sulivat, kun lunta lisääntyi puolesta -metriin, rinteet ja kivikot ”löytyi” tai rattori simahti, kyselijää piisasi… Jos oli talvien jäädytys, siinähän satanut lumi on lingottava heti jäljestä pois. Kuin koko tie on pidettävä kulkukelpoisena luovutukseen saakka. No,joltain takataskun momentilta se kaikki on pulitettava…
Suomi lappoi lapiolla ja velkarahaa savimajoihin. Onneksi monen parjaama hallitus sen miljardilla suitsi.
Perkolainen…”niin eikös koneistus ole just’ kokonaisuutta. Sitä puoltaa, että on oma kone joka on aina saatavilla oikeaan aikaan kaikenlaiseen tilan tehtäviin…” Utopinen käsite tuolta pohjalta.
Kannattaako mo:n hankkia kunnostusojitukseen kaupasta konelapio, josta työstä ammattilainen veloittaa 0,40 – 0,70 €/m, ja jonka jäljiltä ojat varmasti toimivat? Keskihinnalla 2 km työmaa kustantaa 1100€, kilometri 550 ? Vaikka koneen saisi ilmaiseksi, tästä kerhosta ei löydy montaa tekijää turvemaan ojalle saati palkkaansa sille.
Metsäkärrin käyttö hankinnoissa ei viime vuosiin ole kannattanut pienen hankintalisän takia. Moni on valittanut, ettei kannata nytkään kun p-aineen hinta pompsahti ylös. Jos/kun rautakasa on suhteettoman kallis saatavaan mahdolliseen työkorvaukseen, (vasta pinossa mitattavasta puusta maksetaan), kannattavuus on mahdotonta. Ja kun diiseliä palaa kolmisen tuntia yhden risuläjän haalimiseen, huumoria täytyy löytyä.
”Minulla on aina riittänyt todella PITKÄN aikavälin näkemysytä ja uskoa…. Jopa jo seuraavaankin polveen. Mehtäukkoa ja suorittavaa pitää kyllä kehua, ovat omintakeisia talousajttelijoita jotka ilmeisesti ovat aina tienanneet parhaiten hylkimällä kaluston ostoa ja kohennusta…”
Mitenhän tuohon suhtautuisi? Karvaisten käsiensä läpyttäjät kun vaan yllyttävät Jeessiä mitä pöljimpiin rautakauppoihin, nurin menon ja kannattamattomuuden suosiminen kääntyy näillä ”hyvä veljillä” päinvastaiseksi. Ranelta hyvä huomio: jos kalapuntarin onnistuu kaatamaan liikkeen pihalla, tuon se kaataa koppiin kavutessaan…
n-koukku:..” Metsäukon purkaus vaikuttaa omituiselta. Jos joku haluaa harrastaa metsissään jotain omalla kalustollaan omilla rahoillaan, miksi se pitää tuomita…”
Sinulla on ennenkin ollut paha lukihäiriö tai ymmärryksen vajaus. On aivan sama lasketko kannattavuutta pyssyn ostoosi vai kassi Almaan. Se on oma asiasi.
Tämä Jesse kun ilmoittaa rautojensa hinnat ja kolmen tunnin aikana saalistetun yhden risukuorman saavutuksen, että näin se puuha tuottaa, minulle ei mene läpi tuo potaska. Ymmärrätkö?
Kun on olemassa noita luettelemiasi esimerkkejä, jotkut toopet kehuvat oikein keskustelupalstoilla toilauksiaan. Saahan niitä rautoja hommata nurkkiinsa esiteltäväksi , mutta realismia kehiin.
Voin väittää tietäväni pitkältä uralta kuorma-autoilla ja metsäkoneilla,maa-ja metsätaloudessa, millä asioilla yritys onnistuu. Toisesta tilanteesta ei ole kokemuksia. Kaikista ei vain ole yrittäjiksi, sillä rahanpolttaminen se on taitolaji.
” mutta onko 30 € tuntituotos mielestäsi paljon vai vähän?” Vaikka siitä ei lohkaista harrastelijan tuntihintaa, 30:stä ei jää mitään jaettavaa rattorille,kärrille,kuluille ja poistoille. Absurdi tilanne.
Mikäkö? Kuten mainitsin, se linjattomuus keskustelijoilla asioihin suhtaumisten välillä on joskus ”pöyristyttävä”.
Kun eräs jees alkaa retostella 80 tonnin €:n rautaläjän 30 €:n tuntituotoksilla jne jne, keskustelun puolustajista löytyy joissain toisessa yhteydessä niin tärkeää pilkun viilaajaa että sääliksi käy.
Mutta. Onkos tässä aiheessa löytynytkään asiantuntemusta muulloin muilta kuin parilta kolleekalta? Ei todellakaan.
Tuo on kyllä AJ kevytkenkäinen tokaisu. Kuten mainitsin, se linjattomuus asioihin suhtaumisten välillä on joskus ”pöyristyttävä”. Kun lukijatkin ynnäilevät vatulointien paino-arvoja asioissaan, jotka väärin päätellen voivat viedä perikatoon, tätä ei pidä paheksua.
Mikäkö? Että joku kehtaa verrata tähän asiaan ” Se ei onnistu kaikilta ammattilaisiltakaan”…”kansantalouden kannalta anteeksiantamatonta…”…”Vai saavatko?…”