Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
”…Tietysti korostuu mitä pienempään metsään mennään, isot koneet saattaa ilmiötä vielä pahentaa…”
Keskiraskas ketju on teloineen hieman yli 3metriä leveä ylettyen 11 metriin. Mikä on se pakkomielle, että on työnnyttävä ” mitä pienempään metsään” ? Tämä on kumma rasite, sillä taimikot oikein hoidettuna löytyy järkevä aika-ikkuna harventaa puusto.
Kuitenkin pakollisten ajo-urien aukaisu kohtuullissa leveyksissä on mo:n hyväksyttävä, jos toiminta on metsätaloutta.
Jos ei, miksi keskustelua keppi-, paino-,tehdas-, upotus- vs. motomittaus on käyty?
Kylläpä huvittuneena luin ”keppimitan kuoleman” kirjeenvaihtoa. Ja siksi, etten peruisi yhtään vastausta tuohon kolme vuotta sitten olleeseen pakinointiin…
Kyllä kysymys oli enempi pinomitasta, josta t-äly ei tiedä enempää kuin sika tuulimyllystä!
Asioilla käydessä istahdin kuppilassa paikallisen hevosmiesten pöytään. Ulkona pari nuorta keskusteli vähän keskenään,mutta kännyjen kanssa oli työmaata.Toinen haki syötäväksi pitkän paahtoleivän täytteineen, jota ahtoi ikkunan takana napaansa. Sen loputtua kaivoi nuuskapurkin, ja jotenkin hihan mutkalla väänsi sen ikeneen..? Yhtä paksu kuin pitkäkin tantta nousi ”ketterästi ” pyörän selkään ja poleskeli pois.
Ajattelin, että ei kelpuutusta inttiin,ei ole vaatteitakaan…
Jopa hyvää pohdintaa työn tekemisestä ja tekijöistä. On vaan yrittämisen vuosikymmenissä muotoutunut kuva, että liian helpolla on luisuttu joustamaan työkyvyn suhteen. On todellisiakin syitä, mutta vetelä kaupunki-yhteiskunta on sairastuttanut laumoissa eläjät. Korvien välissä muka heittää. Ei ole enää maaseudun töihin tottuneita poikia, joille ahkeruus,taito ja sitkeys olivat tavaramerkki.
Ei hiihtokeskuksiakaan, kalassa ja muuten, mutta vastenmielinen on ilmapiiri pohjoissessa yleensäkin. Rukopiikki on äänitorvena.
Jos kuka Lapissa matkailee, kyllä siellä rahat koetetaan kyniä viimeisen päälle. Täytyy reissata muualla.
No onko poronhoito etusijalla matkailu-yrittäjään nähden? Pitäisikö heidät heittääkin toistensa paitoja pesemään?
Kyllähän hommat luistaa eri mukavasti, kun jokainen osapuoli huolehtii osuudestaan. Mo huolehtii rajat auki ja pohjatuheikon matalaksi. Nahkeana aikana ainakin motossa on terävät karsimaterät ja nätit kourakasat ei oksien päällä. Pinot ovat riittävän tasapäin ilman maita ja roinaa, josta automies vain luo tavarat pankoille. Ahtaasta laanista vain soitto autoon, ja jo on taas tilaa.
Korjuuketjun puikoissa on tietysti tieto, mikä on puun kuljetusten rytmi korjuu-ohjelmissa. Jos pinot tulevat talviteille tai kelirikkoa kohti, ne eivät kerkiä kaatuilla mihinkään. Laanissa pinon paikat tietysti määräytyvät pohjienkin mukaan. Tukkipino pysyy kasassa vaikka kiviraunio allaan.