Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Jäikö se tutkimukseksi, kun koskaan vastaan kävellyt?
”…kourakasat mitattiin maastossa…” Pinossa kyllä, mutta maastossa ”uutta”. Kyllä käytäntö tänä päivänä on vain joko moto-, paino-tai tehdasmittaus.
Kun et tuon vertaa ymmärrä systeemistä, vouhota vähempi.
Jk:na metsää ei Susivaaraan olisi uudistunut ikinä.
Onko tuo hies niin varteen otettava puulaji? Eihän sitä hyväksytty edes täydennykseksi ollenkaan taimikon vakiintumistarkastuksissa. Vain energiapuun hinta nosti sen arvostusta vain myydessä. Turvemailla on siinäkin omat haasteensa.
Jojovain sai taas nääppeihinsä lankakerän, jota alkaa pyörittää joka suuntaan! Selitä ensin perkolaisen ristiriita:
Kuinka tuo muka selittää jaksollisella saadun yli 2,5 miljr. puukuution varannon harsintatuhotalouden jälkeen? Mikäs on ollut jaksollisen puunkasvu väitetyllä jäljelle jääneellä 27 % hoidetulla pinta-alalla?
Jojovain taas näkee unta aikoinaan joillekin tapahtuneista asioista. Tämäkin väite on enää murto-osia jk:n tuho-ajasta: ” Ja itse asiassa vanhat metsät, joita on riittänyt näihin päiviin asti, ovat peitteisen metsänhoidon, jatkuvan kasvatuksen metsiä., ” joita jotkut lukijat ovat kyllästyneinä joutuneet uudistamaan.
”…joista yli 73 % on hylättyjä alueita…”
Kuinka tuo muka selittää jaksollisella saadun yli 2,5 miljr. puukuution varannon harsintatuhotalouden jälkeen?
Mikäs on ollut jaksollisen puunkasvu väitetyllä jäljelle jääneellä 27 % hoidetulla pinta-alalla?
”… Mitään velvoitetta ei ole pitää jonkun yhtiön propsireserviä omassa metsässä..” on hokemaa, jossa eräs perkolainen ei ole päässyt yli.
Ei pysty tunnustamaan älyllisesti sitä, että järkevään puuntuottamiseen kuuluu taimi- ja harvennuspuuvaihe sekä kuntohintainen päätehakkuu. Ne hoidetaan jaksollisessa systemaattisesti erillään, ja näin hoitotoimenpiteet ovat selkeitä, tuottavia ja hallittuja.
Jk:ssa yritetään yhtä-aikaista monen kärpäsen taktiikkaa, myös ”propsireserviä” ja jossa mikään ei sitten luonnistu kunnolla. Se on kiistatonta tosi-asiaa käytännön toiminnassa. Siitä syntyy tutkittu 20-25% tuottotappiot, tuhoherkkyys, kehittämättömyys ja epävakaus.
Mottimasa toisessa aiheessa…:” Oma kokemus on kun päästää moton vähän hankalempaan ylitiheään rytöön jossa koivut ja haavat jo hakanneet aluskuusten latvat, osin tosi hyviäkin kuusia ja mäntyjä. Moto kaataa ensin rumat koivut ja haavat, sitten latvattomat kuuset, jäljelle jää harvahko hyvä kuusikko, hyviä mäntyjä sinne tänne ja jonkinverran nuorta aluskuusta, oli kyseessä siis ylitiheä metsä ennestään. Tulee ensimmäinen kovempi tuuli tai räntäsade, kaataa puolet…”
Tässä kohtaa olisi kysyttävä, mistä mikin johtuu? Eikö omistajan kuulu huolehtia oma roolinsa aikanaan kuntoon, kuin päästä syyttämään seurauksista?
Sivulla 2 on taas perkolaisen potaskaa: ..” Myös korjuu käytäntö ja toteutus ovat ostoyhtiöiden hallinnassa hinnoittelun myötä. Siinä ostaja käyttää härskisti hinnoiteltua koneita palveluineen joiden kuoletushinta on on suhteettoman kallista kerättävään raaka-aineeseen nähden ( yli 60 % ). Eli kerätty alkutuote on 3o vuoden kasvatuksella tappiollista myyjälle…plaap plaap…”
Mehtäukko on jo tuosta asiasta Jojovainia valistanut. Otetaanpa vaikka MG:n Kemin yli 2 miljardin biotehdas: Luuleeko joku, että tällaisen laitoksen vientitoimitukset, tehdastyöllisyys, puunkorjuuruletti ja maksuliikenne voisi edes kuviteltavan toimia muiden kuin klusterin itsensä toteuttamana? Vienti perustuu ainakin kilpailukykyyn, toimitusvarmuuteen ja laatuun. Jos nämä asiat eivät ole kunnossa, ei meidän metsille jää kummoista merkitystä poltella kattiloissa ja museoida ötököille.
Kun perkolainen on sortunut jatkuvaan tappiokierteeseen, ei siinä auta hintavoivottelut tai koneiden kuoletukset. Kaikkien hairahtuessa siihen kulut kynittäisiin lisääntyvästi kantohinnasta, joka vaan vajuisi kohti nollaa.