Käyttäjän mehtäukko kirjoittamat vastaukset
-
Ilmaisin ehkä heikosti. Tukin ja parrun värimerkkauksesta vatvoessa ajatus kulki kuten metsässä: ensin karsiutuu tukki ja pysähtyy jos pituus loppuu vaikkapa 160 mm,- viimeistään 150mm päälle. Sen jälkeen onkin parru…kuten Jätkä kertoo.
Yksinään pötköttävä 145 – 149mm parru ilman väriä tukin pituuksilla on arpomista. Jo motomies tehdessään toisen toista metrin etäisyydelle sekoittaa helposti ptl. Aikoinaan ( n.35 v. sitten) eräs sininen verkonpainokoura oli painajainen. Nyt on toisin.
Kun mäntyparrun latvalpm päättyy 149mm:iin ja mät alkaa 150 mm:stä pituusjaon ollessa sama, on joillekin siten aivan sama onko silmät auki vai kiini jos ei eri väriä ole. Vai miten luulette käytännön pelaavan? Harvennuksilla on vähemmän tukkikasoja verrata mitään ja lumikin tekee omat tepposensa. Luotettavasti toimiva värimerkkaus on ehdoton arpomisen ja ptl sekoittumisen kannalta.
Tarkennetaan edelleen: kahdella värillä tehdään tasan kolme eri merkintää… Ymmärrettävää on että klusteri ottaa eri ptl kulloinkin siihen soveltuvalta leimikolta. Mutta että haalitaan joka leimikolta kaikkea mahdollista nökköstä kuten Myhistyksen tyyli on. Ei järjen häivää. Totean sen historiallisesta kokemuksesta.
Tarkennetaan pari seikkaa. Jos klusteri ottaa erilaatuiset tukit/pikkutukin samassa pinossa, vain hakkuussa lajitellaan. Mutta jos Myhistyksen puutavaralajien keräykselle jokainen haalii tappinsa omista nökkösistään, on enää vähän mielikuvitukselle tilaa. Merkintävärejä motossa on tasan kaksi.
Aloitukseen viitaten Lähteen vakaumukset metsätaloudessa tonttujen, peikkojen tai menninkäisten maailmasta ei vakuuta alkuunkaan. Oli muuttujia enempi tai vähempi.
Nimenomaan nimet tauluun eikä vain epämääräisesti jonkun puljun yksistään.
Mutta eikös tämä höyhötys olle alkusoittoa metsävaratietojen julkisuudelle? Oliko Viherpunikit ja ymp.ministeriö ”luonnonsuojelijoiden” ryysyläisten kytkyssä?
Urakkataksa, tuotosvaatimukset, kireä kilpailu (taksa), vaikeat korjuu-olot…Siinä nuorten kuskien hermot punnitaan.
Juuri noin.
On päivän selvää lisääkö vai syökö lajien paljous taksoihin nähden tuotosta. Niin hakkuussa,metsä- kuin maantiekuljetuksissakin. Ne kun ”sisältyvät” useikin perustaksoihin. Joku parrunpahainenkin kun pitäisi jättää harvennuksilla lihomaan, niitä urilta ja muutoinkin joku motti kertyy. Ja mo kun silmä kovana tuijottaa tekeekö vai ei…!!
Vaan kuinka jakavat ja katkovat myhistyksen hankinnoilla, kun peri-aatteessa säännöt on laatuvaatimuksissa samat? Mutta kuten Tolopainen kyseli, tukkiraakit menevät isännän piikkiin vähennyksinä ja joissain klustereissa tehdasmitalla.