Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Mhy:n neuvojat on kiitettävästi alkaneet valmistella leimikoita, kun leimikon teosta on sovittu, siltä käynniltä paljastuu myös mahdolliset luontoarvot, jotka ei vielä näy tilan kuviokohtaisissa tiedoissa.
Stora Enson yrittäjän malli: työnjohtaja rajaa leimikon- ja, mahdolliset luontokohteet hakattavasta leimikosta. Toiminta malli oli mielestäni varsin jämäkkä ja jos epäselvyyttä jää työnjohtaja pyytää ympäristöpäällikön työmaa käynnille, ja vasta tämä jälkeen leimikolla on hakkuu lupa.
ps. PEFC- sertifioitu tila, jossa leimikko rajoittuu puroon näyttää tässä mallissa saavan hieman reilumman suojakaistan !
Tällä Ylä- Karjalassa / Kainuussa oli yleistä takavuosina, että metsävaratiedon kautta haettiin ja leimikkotiedot ja tehtiin kaupat, jopa niin, että metsäpäälliköt suositteli sitä ostokanavaksi. Kauppoja syntyi, mutta oston varannot ei vastanneet todellisuutta kun niitä alettiin korjata käyttöpaikoille.
Ongelmat ei vielä tähän loppuneet, kun leimikoita oli ostettu käymättä palstalla, tie, raivamattomuus ja puutavara lajit oli huomattavasti epätarkkoja. Ensimmäinen puunostajan toimenpide oli lähettää sinne moto ryhmä epäonnistumaan ja ihmettelemään kun leimikkotekijät eivät pitäneet paikkaansa.
Vajaan vuoden kestänyt pämääräisten leimikoiden korjuu palautti toiminnan alkuperäiseen toimintatapaan, eli leimikon tarkastus oli tehtävä, tavaralajit, puumäärät korjattiin ja leimikon oli otava korjuukunnossa ennen moton siirtymisä sinne.
Taloustaitoja ja kokonaishallintaa tarvitaan, jotta puunorjuuyrityksen kannattavuus säilyy. Isot koneyritykset pystyy panostamaan taloushallintaan, sopimusehtoihin, ja tekemään insestoinnit” oikeaan-aikaan.
Aliurakoitsian asema voi olla ns. normaali suhdanteessa jopa hyvä ratkaisu silloin yrittäjä voi panostaa itsensä varsinaiseen työn tekemiseen koneella, ja olla huoletta taksaneuvotteluista ym. oman tekemisen katkoista.
” Pääurakoitsialle osaava ja ahkera aliurakoitsia verkosto voi olla myös liikevaihdon ja kannattavuuden peruste ”.
Osa aliurakoitsioista on tosin palannut muutaman vuoden jälkeen itsenäiseen yrittämiseen, kun on kokenut menettävänsä ne tärkeät kannattavuuden prosentit pääurakoitsialle. Lisäksi aliurakoitsia voi joutua seisokille aikaisemmin esim. kelirikon alkuun ja loppuun ja tekemään niitä leimikoita, jotka on vaikeampia kohteita ja pitkällä juontomatkalla.
PEFC- sertifikaatin tultua voimaan 90- luvun alkupuolella, silloin pienvesiin määriteltiin ja mittailtiin suojakaistoja. Hankalissa kohteissa,” että onko tämä oja vai puro” käytettiin apuna Metsäkeskuksen neuvojaa apuna.
PEFC- sertifikaatin vaatimuksista on nyt tulut jo totuttu tapa toimia. Suojakaistan puustoa on voinut poistaa poiminta hakkuulla päältäpäin, esim. purojen ylityksiä on voinut tehdä kivennäismailla kantavista kohdista, kun on maininnut sen metsänkäyttöilmoituksella ja merkannut ylityskohdan perusteluineen leimikkokarttaan.
Moto-mitta lelpasi maksuperusteeksi uudelle ostajalle täällä Pohjois-Karjalassa, kun edellisestä hakkuusta jäi myyjälle karsittua rankaa tienvarteen, karsitturanka oli pinossa vajaan vuoden
Kuormainvaaka mittaus energiapuiden mittauksessa on omien kokemusten mukaan hyvä- ja kätevä saada energiapuukauppa päätökseen heti hakkuun jälkeen. Jos mitattava puuaines on poikkeuksellisen kuivaa, jäistä tai lumista, silloin kuormainvaaka mittaus on epätarkka.
Kuormainvaaka mittauksessa kilot muunnetaan m3:si alueellisten tuoretiheyslukujen perusteella !
Tämä kyseinen motoyrittäjä toimi myös kaivuri ja muokkaus töissä, Mhy:n laskuun. Hyvä esimerkki palvelualttiista asenteesta on muokkaustöiden yhteydessä tehty varaston- ja kokoojauran tasaus, josta puunostajat maksoi korvauksen mielellään.
Kyseinen toimintamalli oli aluksi vain oman mototyömaiden jälkien siistimistä. Myöhemmin mukaan tuli myös sahurit, jotka piti käyntikorttinaan siistiä varastoalueita, sillä käyntikortilla pääsi sahuri taas neuvottelemaan uusista leimikoista
Yllättävän paljon on nähtävissä varasto ja kokoojauria siinä kunnossa, ettei niillä pysty maataloustraktorillakaan liikkumaan. Toisaalta kaivurin käyttö erikseen on ymmärrettävää, siinä jo kaivurin siirto kustannus voi olla kaksi- kolme kertaa suurempi kun varsinainen tasaus työ.
Kaivurin käyttöä jo puunkorjuun aikaan on myös jatkossa hyötyä, kuten Puu Hastelija asiaa toi esille.
Edellä kertomani kaivuriapu lähikuljetuksessa oli minusta järkevä ketju toimintoja. Siinä motoyrittäjän toimiin kuului myös kuvion muokkaus, joka jatkui juontouran tasauksen jälkeen.
Pengessysura (traktorivaatimus) ei välttämättä ole vain lähikuljetusta vartten, vaan taimien kuljetus ja raivays töille kulku helpottuu huomattavasti.
Jyrkissä multavissa rinteissä on kaivurista hyvä apu suhteellisen pienellä vaivalla. Rinteessä olevat kuusivaltaiset leimikot on omistajalleen arvokkaita leimikon paikkoja, jossa lisätyö kaivurilla on pieni asia, lisäpituutta rungoilla on yleensä 3-5 m ja puustoa 350-400 m3/ha.
”Hyvän ammattitaidon omaava moto-ryhmä ja kaivurin kuljrttaja”, saa lähikuljetsesta turvallisen pengertämällä piraalimaisesti leimikon pahimmat osat, jotta lähikuljetus onnistuu.
Oma näkemys taimien lannoituksesta istutuksen aikaan on, ettei heti istutuksen jälkeen eroa huomaa pituus- eikä paksuuskasvussa. Menisikö tässäkin kasvu niin, että ensin vahvistuu ja levittäytyy juuristo ?
Lannoitus tehtiin Argrowilla kolmen lannoitusputken verran samalle kuviolle, jossa suurin osa on istutettu ilman lannoitusta Kun lannoitus alue on tiedossa voisi nyt todeta, että taimet on siinä jämäkämpiä.
