Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Lannoituksia omilla tiloilla on tehty Etelä-Kainuun metsissä n. 35 vuotta, siihen on kuulunut VT, MT ja OMT.N kasvupaikat. OMT, Lettomaisen kankaan taimikoita oli tarve korjata booriliuoksella. VT ja MT kuviot on olleet kasvatus ja päätehakkuuta odottavia kankaita.
Tuhkalannoitus tuli mukaan vajaa 10 vuotta sitten turvemaille, tuhkan vaikutus näyttää tulevan hieman viiveellä, nyt kahtena talvena on lumi painanut pienialaisia laikkuja n. 5 10 rungon ryhmiin, syynä näyttää olevan lumi joka tarttuu pitkään neulasmassaan toistuvilla runsailla sateilla.
Sama lumi-ilmiö näyttää olevan vaarana myös ensiharvennuksen jälkeen lannoitetuissa nuorissa metsissä, se tuuheana kasvava pitkä neulanen latvus kerää märkää lunta ja taivuttaa runkoja. Täällä viimeinen paha lumitalvi oli 2018 joka sotki ja ruuhkautti seuraavan kevään puukaupat.
”Lannoituskokemus kokonaisuutena on ehdottomasti myönteinen !
Tämä Metsäkeskuksen ensiharvennusten laadunvalvonnan seuranta on ollut hyödyllistä, hakkuun laatu on parantunut, mutta kun hakkuun valvonta suoritetaan aina jälkikäteen, siinä ei kuvion lähtökohtia oteta huomioon.
Yleensä epäonnistumisen syitä sovitellaan puunostajan ja yrittäjän toimintamalliin, vaikka syyt olisi jo lähtökohdissa, kuvion hoitamattomuus, silloin koneketju laitetaan epäonnistumaan.
Yleisenä huomiona on, että varsinainen hakkuun valvonta on omavalvontaa ja isompien yrittäjien työnjohdon tekemää laadun tarkastusta.
”Onnistuessaan kumppanuus luotettavan ostajan tuo turvaa ja rauhaa”.
Metsänomistajakin voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että puukauppa onnistuu, kirjaamalla leimikon erikoispiirteet kauppakirjalle, merkkaamalla kokooja urat ja varastopaikat jo ennakkoon leimikkokartalle, huolehtisi esim. ennakkoraivauksista ja jos mahdollista käy aloituspäivänä työmaalla.
Puunostajallekin toiveita, puunostajan tulisi olla tasapuolinen ja puolueeton ostotilanteessa, pitäisi lupauksensa, pyöristäisi pienet asiat myyjän eduksi ja lisäksi soittelisi kuulumisia ym. asioita kaupan päättymisen jälkeenkin.
Sujuva puukaupankäynti on yhteispeliä, näillä yhteisillä pelisäännöillä juurevuus ja yhteenkuuluvuus vahvistuu !
Nyt on energiapuun ostajat halukkaita tekemään tarjouksia sopivista kohteista. Leimikon valinta näyttää olevan samaa tasoa järeydeltään kun vuosi, puolitoista sitten, etupäässä kevät kesän korjuuseen, mutta myös täydennyksiä talveen.
Täällä näyttää tulevan korjatuksi kaikki leimikot mistä ostaja on tehnyt pystykaupat, eli yrittäjillä on ostajan kanssa taksaporrastus sovittuna myös pienen järeyden leimikoihin, hakkuu taksa on puunostajan ja yrittäjän välinen asia ja sivuseikka puun myyjälle.
Kuormainvaaka mittaus perustuu kalibroituun vaakaan, ministeriön hyväksymät painokertoimet vaihtelee kuukausittain vuoden ajan mukaan, kertoimia käyttämällä kilot muunnetaan m3:si. mittaus laki sallii +,- 4 % eron.
Väli-Suomessa keskisuuret ja isot energiapuun ostajat ostaa ja mittaa aines- ja energiapuun hakkuun aikaan, sellut, pikkutukit, normitukit ja energiarankan motomitalla lisäksi latvusmassan lähikuljetuksen aikaan vaakamitalla, josta kertoimien avulla saadaan kiintokuutiot.
Metsänomistajan tilitys mahdollistuu normaali metsämaksun aikataulussa, tätä toiminta mallia metsänmyyjät pitää suositeltavana ja hyvänä !
Mhy:n neuvojat on kiitettävästi alkaneet valmistella leimikoita, kun leimikon teosta on sovittu, siltä käynniltä paljastuu myös mahdolliset luontoarvot, jotka ei vielä näy tilan kuviokohtaisissa tiedoissa.
Stora Enson yrittäjän malli: työnjohtaja rajaa leimikon- ja, mahdolliset luontokohteet hakattavasta leimikosta. Toiminta malli oli mielestäni varsin jämäkkä ja jos epäselvyyttä jää työnjohtaja pyytää ympäristöpäällikön työmaa käynnille, ja vasta tämä jälkeen leimikolla on hakkuu lupa.
ps. PEFC- sertifioitu tila, jossa leimikko rajoittuu puroon näyttää tässä mallissa saavan hieman reilumman suojakaistan !
Tällä Ylä- Karjalassa / Kainuussa oli yleistä takavuosina, että metsävaratiedon kautta haettiin ja leimikkotiedot ja tehtiin kaupat, jopa niin, että metsäpäälliköt suositteli sitä ostokanavaksi. Kauppoja syntyi, mutta oston varannot ei vastanneet todellisuutta kun niitä alettiin korjata käyttöpaikoille.
Ongelmat ei vielä tähän loppuneet, kun leimikoita oli ostettu käymättä palstalla, tie, raivamattomuus ja puutavara lajit oli huomattavasti epätarkkoja. Ensimmäinen puunostajan toimenpide oli lähettää sinne moto ryhmä epäonnistumaan ja ihmettelemään kun leimikkotekijät eivät pitäneet paikkaansa.
Vajaan vuoden kestänyt pämääräisten leimikoiden korjuu palautti toiminnan alkuperäiseen toimintatapaan, eli leimikon tarkastus oli tehtävä, tavaralajit, puumäärät korjattiin ja leimikon oli otava korjuukunnossa ennen moton siirtymisä sinne.
