Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Viimeiset 3-4 vuotta yhteydet on toimineet normaalisti, mutta aiemmin oli päivitys tehtävä yhteyden oton kautta.
No nyt ollaan talven puolivälissä ja pakkanenkin antaa mahdollisuuden vapaa- ajan liikkumiselle, mukavaa talven jatkoa !
”Onnistuessaan kumppanuus luotettavan ostajan tuo turvaa ja rauhaa”.
Metsänomistajakin voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että puukauppa onnistuu, kirjaamalla leimikon erikoispiirteet kauppakirjalle, merkkaamalla kokooja urat ja varastopaikat jo ennakkoon leimikkokartalle, huolehtisi esim. ennakkoraivauksista ja jos mahdollista käy aloituspäivänä työmaalla.
Puunostajallekin toiveita, puunostajan tulisi olla tasapuolinen ja puolueeton ostotilanteessa, pitäisi lupauksensa, pyöristäisi pienet asiat myyjän eduksi ja lisäksi soittelisi kuulumisia ym. asioita kaupan päättymisen jälkeenkin.
Sujuva puukaupankäynti on yhteispeliä, näillä yhteisillä pelisäännöillä juurevuus ja yhteenkuuluvuus vahvistuu !
Nyt on energiapuun ostajat halukkaita tekemään tarjouksia sopivista kohteista. Leimikon valinta näyttää olevan samaa tasoa järeydeltään kun vuosi, puolitoista sitten, etupäässä kevät kesän korjuuseen, mutta myös täydennyksiä talveen.
Täällä näyttää tulevan korjatuksi kaikki leimikot mistä ostaja on tehnyt pystykaupat, eli yrittäjillä on ostajan kanssa taksaporrastus sovittuna myös pienen järeyden leimikoihin, hakkuu taksa on puunostajan ja yrittäjän välinen asia ja sivuseikka puun myyjälle.
Kuormainvaaka mittaus perustuu kalibroituun vaakaan, ministeriön hyväksymät painokertoimet vaihtelee kuukausittain vuoden ajan mukaan, kertoimia käyttämällä kilot muunnetaan m3:si. mittaus laki sallii +,- 4 % eron.
Väli-Suomessa keskisuuret ja isot energiapuun ostajat ostaa ja mittaa aines- ja energiapuun hakkuun aikaan, sellut, pikkutukit, normitukit ja energiarankan motomitalla lisäksi latvusmassan lähikuljetuksen aikaan vaakamitalla, josta kertoimien avulla saadaan kiintokuutiot.
Metsänomistajan tilitys mahdollistuu normaali metsämaksun aikataulussa, tätä toiminta mallia metsänmyyjät pitää suositeltavana ja hyvänä !
Mhy:n neuvojat on kiitettävästi alkaneet valmistella leimikoita, kun leimikon teosta on sovittu, siltä käynniltä paljastuu myös mahdolliset luontoarvot, jotka ei vielä näy tilan kuviokohtaisissa tiedoissa.
Stora Enson yrittäjän malli: työnjohtaja rajaa leimikon- ja, mahdolliset luontokohteet hakattavasta leimikosta. Toiminta malli oli mielestäni varsin jämäkkä ja jos epäselvyyttä jää työnjohtaja pyytää ympäristöpäällikön työmaa käynnille, ja vasta tämä jälkeen leimikolla on hakkuu lupa.
ps. PEFC- sertifioitu tila, jossa leimikko rajoittuu puroon näyttää tässä mallissa saavan hieman reilumman suojakaistan !
Tällä Ylä- Karjalassa / Kainuussa oli yleistä takavuosina, että metsävaratiedon kautta haettiin ja leimikkotiedot ja tehtiin kaupat, jopa niin, että metsäpäälliköt suositteli sitä ostokanavaksi. Kauppoja syntyi, mutta oston varannot ei vastanneet todellisuutta kun niitä alettiin korjata käyttöpaikoille.
Ongelmat ei vielä tähän loppuneet, kun leimikoita oli ostettu käymättä palstalla, tie, raivamattomuus ja puutavara lajit oli huomattavasti epätarkkoja. Ensimmäinen puunostajan toimenpide oli lähettää sinne moto ryhmä epäonnistumaan ja ihmettelemään kun leimikkotekijät eivät pitäneet paikkaansa.
Vajaan vuoden kestänyt pämääräisten leimikoiden korjuu palautti toiminnan alkuperäiseen toimintatapaan, eli leimikon tarkastus oli tehtävä, tavaralajit, puumäärät korjattiin ja leimikon oli otava korjuukunnossa ennen moton siirtymisä sinne.
Taloustaitoja ja kokonaishallintaa tarvitaan, jotta puunorjuuyrityksen kannattavuus säilyy. Isot koneyritykset pystyy panostamaan taloushallintaan, sopimusehtoihin, ja tekemään insestoinnit” oikeaan-aikaan.
Aliurakoitsian asema voi olla ns. normaali suhdanteessa jopa hyvä ratkaisu silloin yrittäjä voi panostaa itsensä varsinaiseen työn tekemiseen koneella, ja olla huoletta taksaneuvotteluista ym. oman tekemisen katkoista.
” Pääurakoitsialle osaava ja ahkera aliurakoitsia verkosto voi olla myös liikevaihdon ja kannattavuuden peruste ”.
Osa aliurakoitsioista on tosin palannut muutaman vuoden jälkeen itsenäiseen yrittämiseen, kun on kokenut menettävänsä ne tärkeät kannattavuuden prosentit pääurakoitsialle. Lisäksi aliurakoitsia voi joutua seisokille aikaisemmin esim. kelirikon alkuun ja loppuun ja tekemään niitä leimikoita, jotka on vaikeampia kohteita ja pitkällä juontomatkalla.
PEFC- sertifikaatin tultua voimaan 90- luvun alkupuolella, silloin pienvesiin määriteltiin ja mittailtiin suojakaistoja. Hankalissa kohteissa,” että onko tämä oja vai puro” käytettiin apuna Metsäkeskuksen neuvojaa apuna.
PEFC- sertifikaatin vaatimuksista on nyt tulut jo totuttu tapa toimia. Suojakaistan puustoa on voinut poistaa poiminta hakkuulla päältäpäin, esim. purojen ylityksiä on voinut tehdä kivennäismailla kantavista kohdista, kun on maininnut sen metsänkäyttöilmoituksella ja merkannut ylityskohdan perusteluineen leimikkokarttaan.
