Käyttäjän metsä-masa kirjoittamat vastaukset
-
Osa leimikosta tekemättä: Palataampa siihen vuoteen kun puunmyyntiä alettiin markkinoida kuutio. fi:n kautta. Uutta sovellusta markkinoitiin ja esiteltiin koulutuspäivinä puunostajille, Uusi mahdollisuus ilman maastokäyntiä innosti lähinnä metsäpäälliköitä ja oston esimiehiä, koska leimikot oli otettavissa ilman maastokäyntiä.
Kauppoja syntyi, mutta niistä paljastui pian, ettei ne olleet konekorjuuseen sopivia kaikilta osiltaan. Nämä kaupat, jossa motomies oli ensimmäinen joka leimikkoon tutustui toi pettymyksiä koko osto- ja korjuu tapahtumaan. Yleisin syy niissä oli ennakkoraivauksen puute ja vaihteleva poistettavien runkojen koko kuviolla. Käytäntö palasi pian entiseen perinteeseen, jossa leimikon tiedot selvitettiin maastokäynnillä ennen tarjouksen tekoa.
Omalle kohdalle koneen poisvientiä kesken kuvion on sattunut vai kerran talven viimeisillä lumilla, sekin konerikin takia.
Pystykaupan korjuuohje hakkuuoikeuden omistajalta yrittäjälle on se kauppakohtainen suunnitelma leimikon korjuusta. Korjuuohje sisältää tavaralajit, katkontaohjet, varastopaikat ym. muut kauppasopimuksella sovitut asiat, korjuuohjeen sisällöstä ei yrittäjä voi poiketa omalla päätöksellään.
Korjuuohjeella pyritään yksinkertaistamaan ja selventämään yritäjän työmaiden aloitusta, hakkuuta ja puutavaran varastointia ostajan haluamiin varastoihin. Moto kuljettajan / ”yrittäjän on pystyttävä luottamaan korjuuohjeen tietoihin”.
Tämän hetkisillä Raakkujoen savotan taustatiedoilla en voisi syyttää koneketjun toimintaa, vaan katse siirtyisi puunostajan korjuuohjeen lähettäjään / operaattorin toimintaan.
Sähköauto sopii esim. kaupunkilais omistajalle, muös naiselle. Sähköauto on mielenkiintoinen yhdistelmä jo nyt, mutta mikä on sen tulevaisuus 2-3 vuoden päästä ? Oma mielenkiinotokin sähköautosta on siinä ja siinä, seuraava-auton vaihto on vielä muutaman vuoden päässä.
Nykyinen auto on maasturi ja auton tarve on huomattavan paljon metsä- ja kevyesti rakennetuilla teillä, lisäksi perävaunun vetoa tulee n. 2000 km / vuosi. Diiseli auto on ollut luotettava ja turvallinen valinta, vaihtuviin sääolosuhteisiin metsän hoidossa.
Maasturi jossa on wepasto palvelee myös taukotilana sateisena ja kylmempänä päivinä, siitä saa lisää puhtia muuten nuhjuiseen työpäivään !
Jos leimikko olisi riukumaista ja harventamatonta ja tukkiosuus hieman arvoitus voisi hankinta kauppa olla oikea valinta. Tarjoukset leimikosta, ostajakohtaiset laatuvaatimukset normaali- ja pikkutukista. Jos lähialueella on lämpölaitoksia niin tarjous energiarangasta, se voi tällä hetkellä yllättää myönteisesti.
Karsitutturanka on hyvä tavaralaji, samaan erään sopii kaikki puulajit, tyvi- ja välivähennyslumpit ja lisäksi rangan ninimilatvamita n. 30mm !
Viineisen kahdenkymmenen vuoden aikaan on menty oikeaan suuntaan koneyrittyksen työntekijn valinnassa ja arvostuksessa. Ohi on ne ajat kun vanhemmat työntekijät lähes sanelivat ketä yrittäjä voisi palkata töihin, jos palkkasi väärin silloin alkoi jäynänpito.
Motolle tulleet lisätehtävät toi nuorille kuljettajille näytön paikan, ”jopa työn iloa”, yleensä nuoret selvisi lisätöistä vaivattomasti, olihan nuoret jo saaneet paremmat atk:n lähtövalmiudet ja koululta lisäksi metsään liittyvä täsmä koulutuksen.
Oikein hyviä huomioita palstalaisilta. Pääsääntöisesti nuorem moto kuljettajan aloitus työelämässä alkaakin juuri ajokoneen käsittelystä.
Ajokoneessa ollaan aitiopaikalla seuraamaan miten kokenut kuljettaja suunnittelee uraverkostoa harvennukselle, kokooja- ja keruu-urat. Päätehakkuu palstoilla huomio oisi olla kasojen sijoittelu palstalle, sijoittelu ja ajojärjestys korostuu jos tavaralaji valikoima on laaja.
Kone koulutuksen kautta ne pääsääntöisesti uudet kuljettajat metsään tulee jatkossakin. Koulun kannalta opetus nuorille on vaativaa, nuoret ovat silloin vielä kahdenkymmenen vaiheilla, opettajan asenteella on myös suuri vaikutus oppilaan asenteen kehittymiseen.
Edellä jo kerroinkin huomanneeni nuorissa konemiehissä niitä taitoja jota koneen käsittelyssä tarvitaan. Olisiko korjaava toimenpide niin yksinkertainen, että alettaisiin arvostaa ja sanoa se ääneen nuorelle kuljettajalle ne hyvät puolet, esim. metsän omistajan näkökulmasta.
Moto isännällä voisi myös olla nykyistä vahvempi velvoite työhön perehdyttämisessä ja työn seuraamisessa ainakin alkuaikoina, tästä nuoren asenne ja itseluottamus tekemiseen alkaisi kasvaa.
Nuoriahan sitä kouluvaiheessa ollan, nuorimmilla ei vielä auton ajo-oikettakaan. Itä-Suomessa- alalle jäävien ikäluokasta määrä vaihtelee 50 %:n molemmin puolin.
Nuorissa kuljettaja oppilaissa on myös niitä, jotka suoritaa lukion oppiaineita konekoulun rinnalla ja hakeutuvat konekoulutuksen jälkeen esim. toimihenkilö koulutukseen ja saavat sitä kautta vahvan näkemyksen konetyön arkielämästä, kun ovat aikanaan siinä piiripäälikön tehtävissä järjestelemässä sitä firrman puuhuoltoa.
Kyllä tapaamissani nuorissa on ainesta, toisella vahvuus voi olla metsän- tai koneen tietotekniikan käsittelyssä. Pienestäkin hyvästä eleestä kannattaa kannustaa ja keskustella-aiheesta, se avaa ja tuo ymmärrystä molemmin puolin.
Lainaus: / ”Kaikkihan me olemme aloitaneet jostain. Hyvällä ja kannustavalla opastuksella kasvaa jokaisesta hyvä ammattilainen” , ja näin se on mitä Metsuri motokuski totesi.
Metsäopetus oppilaitoksen kautta on miltei ainut mahdollisuus päästä ja tulla ammattitaitoiseksi kuljettajaksi metsään. Täällä Pohjois-Karjalassa on valtakunnallisesti yksi parhaita konepuolen metsäopetusta antava Riveria Valtimo / Joensuu.
Metsäkoneenkuljetuksen- ja metsäkoneasennuksen koulutusohjelman käyneitä kuljettajia täällä tapaa hyvinkin tiheään, koska lähialueella on kaksi huomattavan suurta metsäpalveluyritystä, toisaalta kilpailuakin on lähialuulla mm. Talvivaara. Talvivaarasta palaaviakin on huomattavan paljon, eli konetyön antama vapaus vetää takaisin koneen hyttiin ja metsään.
Itse olen tavannut työssäoppimisjaksolla tai jo työsuhteessa olevia nuoria, joista olen havainnut hyviä piirteitä konetyön ammattilaisekksi, lisäksi tärkeä lainaus Metsuri motokuskilta, ” Nuori kuljettaja tarvii enemmän valvontaa ohjausta!
Rajan merkintä ja hakkuu rajalla. Vuosia sitten oli yleinen tapa leimikon tekijällä jättää tilan rajan merkkaamatta, tai jos merkkasi silloin jäi 3-5 metrin kaista varoalueeksi, tämä toistui myös Mhy:n tekemissä leimikoissa.
Kun gepsit alkoi yleistyä moton varusteisiin tuli koneen valmistajilta maimos kirjeitä ja kutsuja työmaanäytöksiin, jossa kuvion- ja tilan rajoja ei välttämättä olisi tarvis merkata esikseen. Yleinen kaaoshan siitä syntyi, motot alkoi jättää varoaluetta tilanrajalle, oli palattava takaisin käytäntöön jossa- ainakin tilanrajat oli selvitettävä leimikon teon yhteydessä.
Nämä tilan rajojen ylitykset ja vajaaksi hakkuut oli niitä hankalia ja monesti huomattavan paljon ylimääräistä työtö vaativia leimikon osia, jotka kohdistui sille ostajalle, joka oli siellä viimeksi operoinut.
” Metsuri motokuskilta hyvä malli ja toimintaohje aloituksessa”
