Käyttäjän mettämiäs kirjoittamat vastaukset
-
A.Jalkanen:
”En tarkoittanut ihan sitä, että metsänhoitopalveluita ei kannata kilpailuttaa, vaan tarkoitin, että ei ole loogista pyytää kilpailutusta yhdeltä palveluntarjoajalta joka osallistuu kilpailuun. Tämä sama ongelma on tietenkin mhy:n puukauppapalvelussa.”
Juuri tätähän minä yritin kertoilla…
oksapuu:
”Kummaa vääntöä…
Aina välillä kun olen kilpailuttanut noita hoitotöitä on Mhy voittanut urakan. Mitä ongelmaa tuossa nyt on?”
Täällä tuntuu monella olevan sidoksia metsänhoitoyhdistykseen, joten tällaiset kommentit ilman lukuja ovat tietenkin ihan ymmärrettäviä. Se, että tutkijakin syyllistyy moiseen, syö ilman muuta tutkijan uskottavuutta, mutta lukuja pöytään tuomalla esim. korjuupalvelulla saaduista kantohinnoista tuota uskottavuutta voisi tietenkin lisätä.
Kiitos vielä Rane2:lle saamastani tunnustuksesta, positiivinen tunnustus aina lämmittää.
Rane2:
”Tuo että ”mettämies” tunnistaa oman tyhmyytensä on itse asiassa hyvä alku metsänomistajan uralle.Siitä se lähtee.”
Miten on, oletko itse jo edennyt näin pitkälle?
”En oikein ymmärrä, miksi mhy:stä pitäisi saada metsänhoitotöiden kilpailutus. Mhy on yksi palvelun tarjoaja, ja töiden kilpailutus ei vaadi erikoisosaamista kuten puukaupan kilpailutus.”
”Tuota joo. Ehkä en osannut asettautua yksittäisen maallikkometsänomistajan housuihin tilaajan roolissa. Mhy:hän on jo valmiiksi kilpailuttanut metsurit ja urakoitsijat, joilta se tilaa töitä, samoin ovat tehneet yritykset. Jos mo haluaa kilpailuttaa näitä kahta ja ehkä vielä muitakin, pitää toimihenkilön periaatteessa käydä työkohteella, mistä tulee lisäkuluja. Tarjouksen voi tietysti tehdä toimistotyönäkin, mikäli metsänomistaja on osannut määritellä tilattavan työn riittävän tarkasti. Ellei metsänomistaja itse kykene työn määrittelyyn, hän tarvitsee apua jo tähän vaiheeseen. Jotenkin menisin Timpan linjoille: jos vastapuolella on metsäammattilainen, saa asiantuntevat ehdotukset ja työt suunnilleen samalla hinnalla riippumatta toimijasta. Merkittäviin säästöihin pääsee käsiksi vasta kun osaa itse määritellä tehtävän työn ja tekee itse työnjohdon. – Jos tietoa ei ole, voi mennä kursseille ja lukea oppaita.”
Ai se meneekin niin, että jos metsänhoitopalveluiden tuottajat ovat kilpailuttaneet alihankkijansa, on heidän palvelunsa keskenään samantasoista ja vieläpä samanhintaista (tämä varmaan toimii ihan näin kaikilla muillakin aloilla, eipä ole tullut mokomaa hoksattua). Tämän seurauksena on siis selvää, että metsänhoitopalveluiden ostoa ei kannata kilpailuttaa, mutta puukaupat tietenkin ehdottomasti (vaikka mhy olisikin yksi palvelun tarjoaja puukaupan puolella ja toimihenkilö mokoma vieläpä joutuisi käymään siellä leimikolla). Aina oppii uutta eli kyllä tässä selvästi tuntee tarvetta mennä kursseille ja vaikkapa lukea vielä oppaitakin. Olisiko A.Jalkasella ehdottaa jotakin hyvää kurssia, jossa mahdollisesti saisi vielä vähän metsävero-oppiakin samalla? Tällainen maallikkometsänomistaja tuntee olonsa hankalaksi, koska nämä asiat ovat niin vaikeita.
”Mettämiäs, tarkoitin siis että puukaupan kilpailutus vaatii erikoisosaamista. Metsänhoito tietenkin myös, mutta metsänhoitopalvelujen kilpailutus ei.”
Vähän yksinkertainen taidan näin kansakoulupohjalta yrittävänä pienmetsänomistajana olla, joten taas kerran täytyy tunnustaa, etten ymmärrä viisaampien kertomaa. Ihanko oikeasti A.Jalkanen on sitä mieltä, ettei esim. muokkauksen tai lannoituksen kilpailuttaminen vaadi erikoisosaamista? Miten tällainen kaltaiseni yksinkertainen metsänomistaja voi vertailla tarjouksia, jos pöydällä on esim. hehtaarikohtaiset hinnat vailla tarkempaa selitystä sisällöstä? Vai onko se kilpailuttaminen niin helppoa, että valitaan vaan se hehtaarikustannuksiltaan halvin tarjous ja ollaan tyytyväisiä?
”Mhy on yksi palvelun tarjoaja, ja töiden kilpailutus ei vaadi erikoisosaamista kuten puukaupan kilpailutus.”
Ai näinkö se todellakin on vaikkapa erilaisten muokkausten, kemiallisten lannoitusten ja tuhkalannoitusten suhteen? Ainakin niitä ”kaupataan” aika yleisesti ns. hehtaarihinnalla vailla tarkempaa selvitystä palvelun laadusta/sisällöstä. Eikö todellakaan vaadi minkäälaista ”erikoisosaamista”?
”Muutama vuosi sitten meni tutulta metsurilta raivausaha oli paikalis tien penkalla kuusipuskassa, Oli viikonloppuna tullut kaivuri tullut puhdistamaan ojia oli ajanut yli sai kotivakuutuksen kautta uuden sahan. Toiset kotivakuutukset korvaa toiset ei.”
Kyllä varmaan näin onkin, että toiset korvaa, toiset ei. Mutta nyt esimerkissä asia vähän vaihtui eli kyseessä ei ollutkaan varkaus. Tätä voisi ehkä verrata siihen, että jos autoa kolhitaan parkkipaikalla, ei vakuutusyhtiötä varmaankaan hirveästi kiinnosta, olivatko ovet lukossa vai ei. Mutta jos auton takapenkiltä varastetaan vaikkapa läppäri tai varastetaan koko auto, vakuutusyhtiö tullee tutkimaan hyvin huolellisesti, oliko auton ovet lukittuina vai ei.
”Periaatteessa se on ihan sama mitä kuitupuuta hakkuriin ajetaan.”
Ei todellakaan mene näin, mutta ihan hyvä, jos kirjoittaja on uskossaan onnellinen…
Onko Arton ja Jätkän kommentit ihan vakavissaan kirjoitettu? Eikö työttömille sitten kannatakkaan etsiä aktiivisesti töitä? Missä tämä kansa oikein menee?
Ei ainakaan meille käynyt näin (vrt. Oksapuun kommentti) lähes 10 vuotta sitten tehdyssä sopimuksessa. Ainakin niillä alueilla, joissa on ajatellut käytettävän ”pehmeämpää käsittelyä”, voi korvauksen saaminen 10 vuodelta olla hyvinkin järkevä vaihtoehto (korvaus tulee käytännössä ”tyhjästä”). Ennen vanhaan se korvaus tuli vieläpä verottomana…
Ennen vanhaan oli sääntö, että jos saha varastettiin työmaalta työpäivien välillä (=yöllä), kotivakuutus ei sitä korvannut. Jos saha varastettiin esim. päivällä lounastauon aikana, vakuutus korvasi vahingon (tämä koski käytännössä varmaankin enimmäkseen hankintahakkaajia, jotka kävivät päivällä kotona tauolla). En tiedä, mikä mahtaa olla nykytulkinta tästä asiasta…
”Haluaisinpa nähdä sellaisen yrityksen jossa kalusto poistetaan aina maksimi nopeudella ja vaihdetaan uuteen 4v välein.”
Minä yksinkertaisena miehenä luulin, että puhutaan kirjanpidollisista poistoista eikä siitä, miten kalustoa oikeasti uusitaan. Jos minä pienmetsänomistajana ostan joulukuussa raivaussahan ja poistan/vähennän sen vuosimenona verottajan hyväksynnällä kokonaan heti tammikuun veroilmoituksessa, ei minulla välttämättä ole kovinkaan suurta tarvetta ostaa helmikuussa uutta raivaussahaa.
Muistelen, että siellä kansakoulussa aikanaan opetettiin, että tänään tienattu satanen on arvokkaampi kuin vuoden päästä tienattu satanen (ja paljon arvokkaampi kuin kahden vuoden päästä tienattu), mutta voihan se olla niinkin, että muistan tämänkin asian ihan väärin…