Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Hyvä tutkimus tuo on. Kuitenkin nuo asiat ovat tiedetty tutkimattakin. Voisiko olla niin päin, että Koneen vetoomuskampanja onkin lähtöisin tästä tutkimuksesta ja kampanja tukee tutkimustulosta.
Eikö ihminen puutu Tlmpan mielestä mitenkään lajien väliseen kilpailuun? Esim. ns. taimikonhoidossa. Loppu Timpan tekstissä onkin melkoista potaskaa.
Noin se suunnilleen menee. Evoluutio on perinnöllistä muuntelua ja luonnonvalinta. Evoluutioon ei kuitenkaan kuulu, että yksi ylivertainen laji ryhtyy ahneuksissaan muuttamaan toisten lajien elinolosuhteita hyvin nopeasti ja lopullisesti.
Onhan täällä uljaasta Euroopassakin vähän samanlainen satelliittialue, Gibraltar.
En ole nähnyt missään väitettä, että kuollut puu olisi välttämätöntä puiden kasvulle. Metsän hyvinvoinnille sillä voi olla merkitystä. Kasvavathan puuntuotantoalueet aivan hyvin ilman kuollutta puuta. Kaskimaat kasvoivat jopa erittäin hyvin. Niihin syntyi luontaisen uudistumisen kautta monilajisia puustoja. Ei kai kaskiaikaan vielä ollut taimitarhoja ja jalostettua siementä? Kuollut lahoava puu on osa metsän kiertokulkua, puuntuotantoalueilla sillä ei ole niin merkitystä.
Metsäni ovat nuoria. Lähes taimikoina ostettuja. Mutta olisi siinä vähän yli kolme hehtaaria komeaa valikoiden saatavaa mäntyhirsiaihiota. Siitä ja siihen kuviolle taidan tehdä sen erämökin. Kuten joskus aikaisemmin sanoin toisessa yhteydessä, niin MG mies kysyi omien metsiensä hakkuun yhteydessä pari vuotta sitten , että laitetaanko samalla pinoon. Rajanaapureita kun ollaan. Eipä tarvitse metsä.fi palvelusta käydä metsiään katsomassa. Tältä palstalta löytyy tieto niistä.
Minulla on aikaa. Aika on jumalten lahja ihmisille, joka aikaa huvasti käyttää ei ole jumalten suosiossa. Ja viitseliäisyyttäkin on. En ole henkisesti vielä valmis sauvakävelyn. Kuntoa on pidettävä jotenkin yllä. Kun on ikänsä oppinut, että jotain valmista syntyy, kun liikkeelle lähtee, niin minusta ei ole kilkuttamaan sauvojen kanssa teitä eikä hinkkaamaan niitä polkupyörällä. Viihdyn metsässä paljon paremmin kuin ihmistenilmoilla. Metsäni ovat sekametsiä. Uskoisin, että neljän puulajin hirsikehikoille ei ole oikein kysyntää. Mutta senkin minä vielä teen, ja männystä. Pojanpojan kanssa pyynpillitys reissulla katsottiin jo paikka hänen tulevalle metsästysmajalleen. On sievä paikka puronvarressa. Ehkäpä jo ensi kesänä aloitetaan. Nyt kun ei tarvitse rakennuslupaakaan pienille majoille. 30 neliöisessä jo erämies yönsä viettää.
Mitäpä noilla metsähehtaareilla leuhkimaan. Muutama metsäpalsta on. Kaksi vähän isompaa. Puunmyynti ei toki tyssää sellutehtaisiin. Polttopuumarkkinat vetävät aivan hyvin. Kolmenkympin hintapyynnöllä sekaklapista heittomotilta ei kalikkaakaan ole jäänyt käsiin. Nytkin 150 painottua klapimottia valmiina. Tosin siitä suurin osa on tullut kerättyä entisen työnantajan metsistä, avohakkuilta tukinlumppia ja ennakkoraivatuilta kohteilta. Siinä kun kaatuu melkoisen järeää koivua nykyjään…. Mistä saat saman hinnan kiintokuutiolle kuin klapikaupassa? Ja kun korvaan puulla sähköä omissa talouksissani. Sähkölaskut olleet tänä vuonna 12,04 -27,30 € /kk. Puhdasta aurinenergiaa omasta metsästä. Samoin pienimuotoinen rakennuspuukauppa. Mökkiläisiä on paljon kylillä ja heillä aina keväällä kova pesänrakennusvietti. Puolella hintaa kun myy rautakauppaan verrattuna, tulee tukkipuullekkin hintaa. Aina kannattaa saahuttaa vähän lankkua ja lautaa varastoon. Meillä on kyläsahurin kanssa yya-sopimus, jos järeämpää ei viitsi kaikkea polttopuuksi tehdä. Nytkin sieltä on varaus mennä asentamaan uudet sirkkelipenkit paikalleen kunhan tulevat.
En katehdi ketään, miksi katehtisin. Minulla on kaikkea mitä tässä iässä tarvitsen, jopa kohtuullinen terveyskin. Tässä iässä, pari vuotta vielä seitenkymppiin, kiimakin on alkanut jo laimentua. Huule vetämistä irvistykseen sängynlaidalla tärkeämpää on rauhallinen yöuni.
Ei Mojiton toive aivan hukkaan mennyt.
Talttahampaisia oli markkinoilla joskus 80-luvun lopulla. Häipyivät sitten käsittääkseni markkinoilta. Kokeilin, mutta en tykästynyt talttahampaisiin. Sama kokemus kuin Ranella, vähän haukkovaa leikkuuta, etenkin jäisellä puulla. Ja jos otti osumaa johonkin, ketju oli yleensä sillä selvä.