Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Tutustu Scientist KurkiEeron ja mehtäukon analyyseihin metsäteollisuuden ahdingon syistä, niin tulet ehkä toisiin aatoksiin.
Jos kauppa ei käy, mitä pitäisi tehdä? Suomen valtiokin on osakkaana ainakin yhdessä metsäyhtiössä, lisäksi eläkevakuutusyhtiöitä. Kannattaako niihin sijoittaa tai makuuttaa niissä rahoja, kun tappiota tuottavat. Eihän tappion aiheuttajan, parin tuhannen sellunkeittäjät, työ nyt voi olla niin tärkeää. Lisäksi valtio joutuu näitä työpaikkoja ylläpitääkseen antamaan vuosittain miljoonien yritystuet näiden yritysten työpaikkojen ylläpitoon. Nimenomaan huoli kansakunnan tulevaisuudesta on takana siinä, että näin pienen tappiota aiheuttavan ammattiryhmän myyräntyön soisi loppuvan. Ja nyt näyttää hvvältä, tappion teko näyttäisi kokevan eksoduksen. Annetaan nekin yritystiedot mieluummin ruotsinlaivojen varustamojen tukemiseen. Menevätpähän huomattavasti tuottavanpaan työhön kuin puukuitujen kanssa läträäville mafiamiehille.
Tehdäänkö kaikki suomalaien sellu ja pyllypaperi luonnonmetsistä? Luonnonmetsien hakkuita luontojärjestöt vastustavat.
Työn pelko on viisauden alku. Kun lähdin lukion jälkeen metsurikurssille ja kova hinku oli savotoille, isäni totesi, että kyllä se niin kauan menee, kun on voimaa enemmän kuin järkeä. Voimaa riitti lähes parikymmentä vuotta. Järjen ääni tai voiman puute ei vielä silloinkaan ollut lopettamiseen syynä, vaan se että metsureille jäivät ne savotat joita työnantaja ei kehdannut motoille tarjota.
Hieno asia, että vuosikymmeniä työntekijöistä johtuva tappiolla toimiva sellunkeitto Suomessa loppuu. Palkkoihin menee 80%, tappioihin 10% ja pääjohtajan palkkaan ja bonuksiin loput 30%. Eihän Suomen talous kestä tätä mitenkään. Hallittu alasajo saataisiin aikaiseksi, jos kuitupuun hinta saataisiin vielä painettua eugalyptuksen kuutiohintaan. Toivotaan niin.
Hieno asia, että vuosikymmeniä tappiollinen sellunkeitto Suomessa vihdoin loppuu. Työntekijöiden palkkoihin menee 80%, tappioihin 10% ja loppu 30% pääjohtajan palkkoihin ja bonuksiin. Eihän tällaista kestä sudennahkainen persauskaan.
Ja sitten Suomen talous pelastuu. Edessä on loistava tulevaisuus. Ajatella miten pienestä koko Suomen kurjuus on ollutkaan kiinni. Parista tuhannesta sellunkeittäjästä.
Viitaten tehtaiden sulkukeskusteluun. Suomen talous pullahtaa heti nousevalle uralle, kun saadaan ne neljä vanhentunutta havusellutehdasta kiinni ja niistä ne ylipalkatut sellunkeittäjät kortistoon. Jäljelle jääneitten tehtaiden maksuvara kohenee huomattavasti. Kävi sitten sellukauppa tai ei, olkoon tullit millaisia tahansa, olkoon dollari kuinka vahva tahansa, olkoon etelä-amerikkalaisilla sellutehtaalla kuinka paljon polkutuotantoa tahansa, tehköön kiinalaiset itse kuinka paljon sellua jatkossa tahansa ja olkoon maailmantilanne kuinka epävarma tahansa. Kaiken kurjuuden juurisyy, suomalaiset sellunkeittäjät, on saatava lähtemään. Siinä sivussa kohenee myös metsänomistajien talous.
Kilometrit oli Puu Haistelija enempi kuvaannollisia. Mutta lähimmälle juna-asemalle meiltä on edelleen 100 km. Sopiihan sitä eppäillä. Autoja, polttopuita, metsästystä ym. Ei minulla monien mielestä ole heikko koulutus. Olen vain eksynyt hyvin huonosti palkatulle alalle, metsäalalla. Metsurina sitä pystyi paikkaamaan hirveällä työnteolla, toimihenkilönä ei mitenkään. Eikä minulla ollut ollenkaan heikot lähtökohdat elämälle. Lapsuudessa ei ollut puutetta kuin rahasta. Monilla on paljon huonommat lähtökohdat, rahaa on, mutta lapsuudesta puuttuu kaikki muu.
Lyhyitä haukkupätkiä vain. Haukkuun jäädäkseen hirven on kuultava mitä ympärillä tapahtuu. Myrskyllä se ei onnistu. Sama lintujenkin kanssa.