Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Suomessa on keskimäärin tällä hetkellä hirviä 5 / 1000 ha. Susia on samalla alueella keskimäärin 0,01 sutta /1000 ha. Kieltämättä alueellista vaihtelua on huomattavasti.
Kaksi koiraa olen nähnyt eläissäni, jotka ovat välittömästi kytkettävissä, tilanteessa kuin tilanteessa. Toinen oli isäni serkulla hänen ollessaan rajavartijana. Rajakoira, saksanpaimenkoira, teki juuri sen minkä hän käski. Toinen on eräällä naisella, olisikohan se lapinporokoira, en ole varma rodusta. Koira kulkee emäntänsä kanssa viisi metriä hänen takanaan tai edellä, miten käsky kulloinkin käy. Ei reagoi liikenteeseen, lapsiin eikä toisiin koiriin, jumpsii vain apaattisen oloisena pää alhaalla menemään. On tullut joskus mietittyä ovatko näin koulutetut koirat enää koiria vai leluja. Poikani tosi hyvä hirvikoira tuli pentuna viheltämällä metsässä luokse. Kun muutama hirvi oli sille ammuttu, niin sai vislata vaikka huulensa halki, niin matka hirvenjälillä vain jatkui. Kun joskus ehti hirven ja sen väliin, kurkisti ojanpenkan takaa ja valitsi kummaltako puolelta ukon kiertää 20 metrin päästä. Kyllä kesti viheltää ja makupaloja tarjota.
Koiran irtipitäminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Irtipitäminen on mahdollista vain maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan luvalla. Koiran kanssa ulkoilu kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta koira on pidettävä silloin kytkettynä. Ihmetyttää, jos näistä asioista täytyy tapella poliisin saatikka ympäristöministeriön kanssa.
Kotikylällä eräs isäntä levitti 70-luvun lopulla lietelantaa männikköönsä. Tukkimännikön rungot olivat puoleentoista metriin sonnassa. Vähän se haiskahti, männikön halki vei polku hyvälle sorsalahdelle. Mutta yllättävän äkkiä sade huuhtoi polun ja marjanvarsikon puhtaaksi. Ja mäntyhän kasvoi.
Olen samaa mieltä isaskarin kanssa. Liikaa raskasmetalleja sisältävie lannoitteiden levittämine voidaan kieltää ympäristönsuojelulain voimalla, ei lain jokamiehenoikeuksista nojalla. Toki ymäristönsuojelulaki suojaa myös jokamiehenoikeuksilla marjastavaa. Raskasmetallien levittäminen on verrattavissa öljyn päättymiseen luontoon. Öljyvahinkojen torjuntakaan ei perustu lakiin jokamiehenoikeuksista.
Täytyisikö Konurakoitsijain liiton motopiiperöitten näyttää esimerkkiä ja ryhtyä elämöimään asiasta?
Liian paljon raskasmetalleja sisältävien lannoitteiden myyti- ja levityskielto perustuu ympäristönsuojelulakiin, ei jokamiehenoikeuksiin. Pellolle ja metsään saa levittää lannoitteita jotka sisältävät raskasmetalleja. Raja on 7,5 g / 5 vuotta. Metsään levitettävillä raja on 100 g / 60 vuotta. Eikös tuosta jakolaskulla tule pelloille vähän vähemmän vuositasolla kuin metsään? Lisäksi pelloilta kerätään sato vähän useammin kuin metsästä, joten myrkkyjen poistuma on oletettavasti suurempi.
Meillä vanhuksilla lihakset ja jänteet menettävät elastisuutensa. Näitä ylimenoja ja ylilyöntejä tahtoo tulla viikoittain. Jos aamuyöllä herätessä ei tunnu kipua missään, kannattaa nipistää voimakkaasti itseään. Näin varmistat, että olet vielä elossa.
Mihinkä seikkaan kielto perustui ? Kai kielto jotenkin perusteltiin ? En ole kyllä vastaavaa kieltoa koskaan kuullut. Mitä se lannoitus elykeskukselle kuuluu? Ojitusalueen lannoitus tietenkin vesistövaikutusten vuoksi, mutta jokamiehenoikeudet tuntuu vähän ihmeelliseltä.
Mitä jokamiehenoikeudet estävät ?