Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Eivät ole. Vai aikooko Visa elää 120-vuotiaaksi kuten Mooses. Sekin on monille puille vielä lapsuusikä. Paitsi tietenkin puunkasvatusalueiden puille. Mutta ne ovatkin puun luonnollista elinkaarta ajatellen vääristyneitä olosuhteiltaan. Suomen vanhin puu on italialaisten tutkijoiden löytämä ja ikämäärittämä 1647 vuotta vanha tunturikataja. UK-puistossa kasvaa 780 vuotias mänty. Löytyy tammi joka on alkanut itämään tehosta 1500-luvulla. Kuusi elää 400 vuotta, koivu 200 vuotta. Itse olemme mestareita uskottelemaan kuolemattomuuttamme. Moni eläkkeelle jäänyt uskottelee lehdissä ja tv:ssä totisella naamalla elävänsä elämänsä parasta aikaa. Ja katin kontit, sanon minä. Kyllä paras elämä on siinä vaiheessa jo yli 30 vuotta takanapäin. Eräs vitamiinikauppias tyrkytti tuotettaan kertomalla 70 vuotiaan miehensä käyttävän kaupattua tuotetta ja olevan hyvin nuorekas ja lenkkeilevän kaksi kertaa päivässä. Kehotin häntä katsomaan sitä miestään tänä iltana aivan puolueettomalla silmällä ja arvioimaan hänen nuorekkuutensa uudelleen.
Kohiwoodilla on kaksi liimalevytehdasta, niiden käyttöön sahaa pieniläpimittaista lyhyttä puutavaraa. Sanottakoon sitä pikkutukiksi tai miksi tahansa. Valtio toimittaa sinne paljon puuta lähiseudulta.
Ymmärtämättömien puheita. Mutta eihän jokainen oja laske suoraan vesistöön. Se on jo teknisesti, jos näin voi sanoa, mahdotonta. Ainakin täällä päin on suuriakin ojitusalueita, jotka purkavat vetensä muutamaa laskuojaa pitkin vesistöön, joskus vain yhtä tai kahta ojaa pitkin. Hankalimpia kiinniotettavia ovat pienet purot ja joet, joita pitkin useankin ojitusalueen vedet johdetaan isompiin vesistöihin. Täällä vedenjakajaseudulla täydellisen suodatus- tai pintavalutuskentän, miksi sitä nyt sanotaankin, saa aikaiseksi vain koneellisesti pumppaamalla.
Ei nimi miestä pahenna. Tämän mittaluokan puutavarasta avaaja kysyi.
Juuri päinvastoin. Hyvin teroitettu ja leikkaava terä tekee siistin kannon ja kyllä se kuorenkin rikkoo. Kirurgin veitsi on huipputerävä ja tekee siistin viillon. Rambon veitsen sahateräinen haritettu hamara tekee röpelöisen ruman haavan. Haihduttavan pinnan määrään en ota kantaa. Mutta liikaa haritetulla terällä sahaaminen on tuskaista jyystämistä eikä siitä jyrsimisestä sahakaan tykkää. Majava joutuu jyrsimään ja tekemään röpelöistä pintaa, kun sen hampaissa ei ole tarpeeksi kierroksia.
Keskustelun avaaja kysyi pieniläpimittaisen 3,1 metrisen 10-13 sentin läpimittaisen hyödyntämistä sahaamalla. Keskustelu ajautui kuitenkin taas normaalin tukin pituuksiin teemalla ”ostaja katkoo niin kuin haluaa”. Palatkaapa aiheeseen.
Ei nyt aivan vielä riemuita energiapuun hautajaisia. Talvi tulee vieläkin ajallaan, se pitää puheensa, joskus kylmempi, joskus leudompi. Saattaa joskus vielä tulla niitten sähkökeittimien ja hiekkakasojen kanssa ikävä vanhaa kunnon hakerekkaa. Ainakin niiden, jotka joutuvat sen lämmön maksamaan. Sähkön hinta kun Suomessa on Euroopan heiluriherkintä. Se hinta kun on ennustajaeukkojen varassa, kuin vasikan hännänpäässä.
Täysin tarpeeton lisäpaino. Kuten sanoin, tein aikoinaan metsätöitä ammatikseni. Silloin työtuloksella oli merkitystä. Kuitenkaan en kantanut koskaan varalekkereitä ja juomapulloja vöissä eikä valjaissa. Tauko pidettiin tankatessa, sipaistiin vähän viilalla terää ja hörpättiin kahvit. Tietenkin, jos asialla on niin typerys ja saatoltaan huono sahuri, että jotain aikaan saadakseen sahan on huudettava koko metsässä oloaika, niin sitten ehkä niitä pönttöjä on roikutettava mukana. Minulla ei vain ole kokemusta tuollaisesta tuputtamisesta.
Jos raivaussahan terä repii kantoa ja tekee repaleista jälkeä, terä on pilalla tai viilaaja ei osaa asiaansa. Jos em. jälki on tarpeen, kannattaa vaihtaa normaalin terän tilalle vaikka polkupyörän ketjusta pätkä.
Just’ näin. Ja hyvin suunniteltu on melkein puoliksi tehty.