Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Meillä hirvenmetsästys vasta alkaa tosissaan, kun lumet on maassa. Ennen aloitettiin vasta marraskuun puolivälissä. Nyt halu juoksuttaa koiria on kova ja lauantaisin käydään pari tuntia olemassa.
Avohakkuussa muutama vuosi, kymmenenkään vuotta, ei merkitse puuston kannalta mitään, jos ei ole läpeensä maannouseman saastuttama kuusikko. Autonvaihto tosin siinä odotellessa saattaa mennä pitkäksi.
En ole pariin kuukauteen kysellyt ostohaluja, mutta ostavatko yhtiöt toistaiseksi puuta? Juttelin eilen tutun rekkamiehen kanssa. Pitänyt nyt kaksi viikkoa lomia. Ei ole kuulemma ajettavaa, tehtaat ei ota puuta vastaan.
Eihän Suomi ole parin liittymis päätöksen jälkeen ollut enää itsenäinen, kaukana siitä. Mutta selvän enemmistön ohjailemilla päätöksillä mennään ja pulinat pois.
Niin sen täytyy mennä. Kasvatusmetsiä ei kannata pilata muutaman euron vuoksi. Mehtäukon vatkutuksessa saattaa olla mukana ripaus koneyrittäjää. Heille on tärkeää, että avohakkuitakin myydään tasaisesti hinnasta välittämättä.
Miksi nämä keskukset eivät rakenna omaa voimalaa siihen viereen? Muutaman tuurimyllyn pystyttäminen keskuksen viereen ei paljon investointikustannuksissa näkyisi. Ja olisivat sähkön suhteen täysin omavaraisia.
Eikö sillä ole mitään merkitystä, jos minä kierrän metsäteitä mottiin vasaporukan viikolla ja se on motissa vielä lauantai aamuna? Tai ilmoitan lauantai aamuyönä jälkiä etsiessäni naapuriseuralle, että heidän puolelleen on tullut yöllä hirviporukka? Tolopainen ei ole ollut koskaan hirvimetsälle.
Lumikelillä hirvi jättää jälkensä myös mursketeille, on aina jättänyt. Lumikeliä on Keski-Suomen korkeudella ollut noin puolet metsästysajasta. Ei tarvitse olla porukassa kuin yksi ahkera eläkeläinen, niin jokainen hirvenjälki tulee rekisteröityä. Meidän porukassa se olen minä. Samalla tulee tietoa myös naapuriseuroilla. Ei ole ollut tapana pantata tietoa hirvien liikkeistä. Aina lähtee yhteisluvan hirviryhmään viesti, jos vieraalle puolelle karkaa hirviä.
Olen lainannut, enemmänkin. Olen saanut reilun vuoden kuluttua lainaamani summan takaisin, täsmälleen saman summan. On niitä joskus jäänyt saamattakin. Mutta auta miestä mäessä.
”Silmäpareja” on nykyjään moninkertainen määrä entisaikoihin verrattuna. On nuolukivet ja tietyt kulkupaikat ja niillä lähettävät riistakamerat ja somet, teiden varsilla näkyy viritellyn lankoja juoruamaan hirvien liikkeet. Hirvet liikkuivat ennenkin pää-asiassa pimeällä, kuten nytkin. Saman lailla arvailua oli niiden liikkeet ennenkin. Hirviporukoissa oli vain enemmän paikallista tietoa missä hirvet tapaavat viihtyä ja mistä niitä on yleensä aina löytynyt. Tiellä olevat hirvenjäljet eivät kerro oikeastaan mitään muuta, kuin että siitä on mennyt hirvi. Hyvä koira on tietenkin tärkeä hirvien etsimisessä. Etenkin nykyaikana, kun hirvimiehet ovat laiskistuneet ja oppineet odottelemaan koiran työntävän hirvet näkösälle. Myös autot ovat nykyjään paljon pelokkaampi, ne eivät suostu jäämään viittä metriä kauemmas passimiehestä. Ennen reppu lyötiin pykälään aamuhämärissä jonkun hiljaisen sivutien varressa ja iltahämärissä siihen tultiin takaisin. Silloinen auto uskalsi viettää siinä päivän aivan tyytyväisenä yksinään.