Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Täällä karulla vedenjakajaseudulla arvioisin koivuista 90 % olevan hieskoivua. Vaneritukkia tulee tasaisia määriä kuusikkoisista korvista. Ei täällä montakaan rauduskoivua seassa ole. Ei riitä maan ravinteisuus ja veden vaivaamia maita on paljon.
Lipsahti taas ohi otsikosta. Mutta en viitsi ryhtyä itkemäänkään noiden vaneritukkikasojen vieressä.
Ja linja lähtee aika rivakasti. Tiedän yhden syrjäisen talon 2,5 kilometrin päässä lähimmästä talosta. Isäntä kuoli, emäntä sanoi sähköliittymän irti ja muutti kirkonkylään. Ei mennyt kun jokunen viikko, kun tolpat oli kasassa ja langat rullalla.
Syökö se hirvikärpänenkin taimikoita ja liha-osuuksia?
Vrt. Keskustelun otsikko.
Elinympäristöjen muuttuminen on varmasti ratkaisevin tekijä. Sitten vieraslajit supikoira ja minkki. Mäyrät ovat vähentyneet ainakin täällä päin kovasti viljeltyjen peltojen vähenemisen myötä. Ennen oli lähes jokaisen riihen alla mäyrä pesemässä. Kettu ei sylkäise kanalinnun munapesään tai lentokyvyttömään poikueeseen. Kyllä se niistä osansa ottaa. Siihen väitteeseen en oikein usko, että niiden määrällä ei olisi vaikutusta. Kuinka on selitettävissä, että 100 kettua syö vähemmän tai korkeintaan yhtäpaljon kuin 20 kettua?
Tuon kokoluokan tuet ovat mahdollisia, koska tuen saajat, myrkynvihreän siirtymän yritykset, alkavat olla ulkomaisessa omistuksessa tai ainakin ulkomaisille tullaan myymään. Taas ministerit kumartavat nenää lattiaan asti ulkomaisten huijarien edessä. Kotimaan yritysten, mukaanlukien metsätalousyrittäjien, on turha haikailla tuon kokoluokan tukipaketista. Metsätalous on lisäksi Suomen päättäjille geopoliittisesti aivan väärällä alueella.
Dronetuotannosta puheenollen. Kuuntelin äsken radiosta tutkijan haastattelua dronen mahdollisuuksista metsätaloudessa. Aivan kohta dronet korvaavat ihmisen jalkatyön metsissä. Puustotietojen lisäksi dronet kartoittavat metsätuhot, jopa uhkaavat sellaiset, maaperätiedot kasvillisuuksineen, lannoitustarpeet, käsittelyä vaativat kohteet ja jopa yhden puun tarkkuudella määrittävät laatutiedot kuinka arvokas kukin runko on sahateollisuudelle. Näkevät siis rungon sisään oksaisuuden kuivista poro-oksista terveisiin oksiin asti. Kyllä sotateollisuus vie siviilikäytön tekniikkaa tässäkin eteen päin. Maailmansotien aikanahan lääketieteen väitettiin ottaneen aimo harppauksia eteenpäin, kun koehenkilöistä ei ollut pulaa.
Ja päättäjillä ilmeisesti arvojensa mukaiset sponsorit. Alan pikkuhiljaa uskomaan Kallen väitteisiin korruptiosta…..
Antaako metsäfirmojen omat lehdet kuinka totuudenmkaisen kuvan metsätaloudesta? Reippaasti hymyileviä työntekijöitä siisteissä vaatteissaan läppäreineen upeissa monipuolisissa metsissä kauniina poutapäivänä, ryskätyöntekijöillä juuri pakasta vedetyt tamineet yllä uutuuttaan kiiltävä pottiputki tai raivaussaha käsissä. Ei kuvaakaan juuri hakatusta ennakkoraivaamattomasta avohakkuusta, korkeintaan kuva tai pari siististä harvennussavotasta, kiireetön motokuski kahvimuki kädessä koneen ovella. Ei kiirettä, syviä raiteita, räntäsadetta, hirvikärpäsiä, jeesusteipillä korjattuja varusteita, uupuneita kasvoja, pimahtamisen partaalla pakkasessa konetta korjaavia kuskeja ym. Pelkkää aurinkoista kesäpäivää, kantavia maastoja, onnellisia kasvoja, onnistumisia onnistumisen perään. Tämäkö on totuus uljaasta alastamme?
Kannattaa pitää kiirettä. Edullinen foliotarjous loppuu pian….
En ole ampunut metsoa kolmeenkymmeneen vuoteen. En yhtään isottele, kun sanon, että olisin kyllä saanut, jos olisin halunnut. Mutta en ole hennonut. Suunnilleen yhtä kauan sitten etsin uusia ja tarkastin tiedettyjä metsonsoitimia keväisin puoliksi ammatikseni. Seurasin niitten peliä tuulenkaadon tai ojanpenkan takaa eräänäkin kevätyönä. Jotenkin siinä syntyi päätös olla metsoja metsästämättä. Teeriä olen kyllä pudotellut.