Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Uteliaisuuttani, en arvostellakseni, kysyn Perkolta:
Mikä on aukkojen väärä istutustiheys? Istutetaanko liikaa vai liian vähän? Mikä on oikea tiheys.
Kuinka Perko määrittää oikean hetken puun nutulleen laittamiseen ja tuoton optimoimiseen, jos ikä ja järeys ei kelpaa? Puun väristäkö optimaalinen hetki määritetään?
Miksi avohakkuu tuottaa huonoa kasvua? Olen seurannut työkseni lukemattomia avohakkuu jälkeisiä taimikon kasvuja. Aika räväkkää on useimmissa ollut kerkän venyminen. Parhailla paikoilla muistan vanhan luonnonmetsät ja nyt samalla kuviolla on taas avohakkuu kuntoinen puusto takaisin. Enkä minä nyt aivan ikäloppu vielä ole.
Vaikea on juurikääpää karkuun päästä. Yksi itiöemä tuottaa +5 asteen lämpötilassa jopa yli miljardi itiöitä päivässä. Nämä saattavat levitä tuulen mukana satoja kilometrejä. Myös kovakuoriaisista on tavattu elinkelpoisia juurikääpäitiöitä. Aina tahtoo metsään jäädä kolhiintuneita runkoja ja juuria sen verran, että juurikäävälle löytyy koti.
Tuuliteollisuuskin on hyvä asia sijaintikunnalle, ainakin hetken. Mutta raskas yhteiskunnalle, jonka pitää turvata sille siirtoverkko. Ei sähköä ajeta tankkiautoilla.
Trumpetti halusi jossain vaiheessa Suomen ja Pohjoismaiden malmikentille. Olisikohan metallit jalostettu amerikkalaisille tuotteiksi täällä, vai olisiko malmi lähtenyt ”raakana” Atlantin taakse?
Hiilidioksidin jalostaminen on taas niitä utopioita, kuten puinen auton akku. Käy liian kalliiksi. Tai ainakin lopputuote on sen hintainen, että kukaan ei sitä pysty ostamaan. Paitsi ehkä Finnair, jolle veronmaksajat maksavat polttoaineet.
Kuinkahan tuo minimijäreys määriteltäisiin? Esim. 10 hehtaarin ensiharvennuskuviolta. Siinä saattaa olla jo kasvuoloiltaan vaihtelevia hehtaareja. Jätettäisiinkö väliin toistahehtaarin soiro vähän karumpaa hakkaamatta, kun sen järeys olisi vasta 68 litraa? Määritettäisiinkö järeys ennen hakkuuta vai hakkuun yhteydessä motomitalla? Jos mittalaite näyttäisi järeydeksi tuon 68 litras, jäisikö puut isännälle polttopuiksi?
Sitä foliota lakkitarppeiksi saa vieläkin edullisesti Lidlistä.
Näen kahden seuran koirien gps-tiedot. Naapureina kun metsästetään, ja joskus yhdessäkin, olemme jakaneet niitä toisillemme. Viime lauantai aamuna näkyi olevan 6 hirvikoiraa ja yksi ajokoira maastossa harjoituksissa. Saattoi olla enemmänkin, aivan kaikkien tunnuksia en ole saanut.
Haukkukokeet ovat mielenkiintoinen harrastus, mutta jalostuksen kannalta niiden merkitys on enää vähäinen. Niillä oli aikoinaan paikkansa, kun ihminen alkoi systemaattisesti jalostaa metsästyskoiria, eivätkä ne saaneet itse hoitaa lisääntymistään kylän raitilla. Kokeissa valittiin parhaat jalostusyksilöt hyvin sekalaisesta ja sukuisesta aineksesta. Nykyisin kaikki koirat ovat hyväsukuisia ja geeniensä puolesta valmiita metsästyskoiriksi. Lopputulos on usein enemmän isännästä kuin koirasta kiinni. ”Haukkukokeita” pitäisikin järjestää isännille ennemmin kuin koirille. Ja tietenkin myös vaimoille, jotta ymmärtäisivät, että hyvä hirvikoiran koulutus on aikaa vievää. Metsässä joutuu istumaan kannolla tunnin jos toisenkin, joskus oikein eväitten kanssa. Vain siten hirvikoiranpennusta saadaan koulutettua riittävän laajahakuinen. Metsästä ei saa olla kiire jääkiekko-ottelun.
Saihan tämä sota-ajan hallitus edes yhden hyvän päätöksen aikaiseksi.
Jos yhdeksästä koirasta kymmenestä tulisi huippukoira, maailma olisi täynnä hyviä koiria. Hyvät geenit tietenkin lupaavat sen, että huteja tulee vähemmän.
Tämä omien metsien rokottaminen oli nähtävissä firmojen metsissä viime syksynä. Pari vuotta sitten väljennettyjä metsiä meni aukeaksi. Oliko sitten hintojen seurausta, mene tiedä.
Koiran kanssa metsäpäivien määrä ratkaisee yleensä lopputuloksen, mutta ei aina. Eläimet eivät ole koneita, huonojakin päiviä sattuu sekaan. Pojalla oli huippusukuinen ajokoira. Sai syksyn aikana kyllä metsää, mutta ajo ei vain alkanut luonnistumaan. Ensimmäisenä lumiaamuna kierrettiin siemenpuualueella jänis miehissä mottiin. Poika vei koiran lähelle oksakasaa, jonka vieressä jänis makasi. Koira kävi kurkistamassa jurovaa jänistä, varmasti sen näki ja haistoi, tuumasi huh-huh, ja lähti autolle. Sen kanssa luovutettiin. Eikä mennyt seurakoiraksi.