Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Miksi konemiehiä kiusataan harvennushakkuilla. Puun on pientä tai hakkuukelvotonta, kertymää ei tule ja kaikki osapuolet päätyvät tappiolle. Istutetaan kuusta 400 tainta hehtaarille, mäntyä 500. Kuusiuskova kertoi toisaalla huikeista kasvuista alle 40 vuodessa, puusto helposti avohakkuu mitoissa. Raivataan tuohon tiheyteen istutetut puustot tehokkaasti ja nautitaan kaikille osapuolille kannattavasta lopputuloksestsa. Koneyrittäjät voivat keskittyä vain riittävän isoon avohakkuukalustoon, valmistajat voivat suunnitella ja tuottaa entistä isompia koneita.
Miksi konemiehiä täytyy kiusata harvennushakkuilla? Puuta on liikaa tai liian vähän, puu on liian pientä ja kertymää ei tule. Miksi istutetaan ylimääräisiä puita riukuuntumaan? Istutetaan kuusta 400 tainta ja mäntyä 500 runkoa hehtaarille, raivataan tehokkaasti, niin alle 40 vuodessa päästään Kuusiuskovan puun mitoihin ja määriin. Vältetään turha ja ketään hyödyttämätön räpeltäminen harvennuksilla. Päästään hakkaamaan pelkkiä avohakkuita.
Ei tarvitse pilkkoa sahaa letunvaihdon takia.
Ok. Niin se voi olla. Maalaispoikien taistelulajiksi jää siis perinteinen miinanpolkeminen. Heitäkin vielä sentään tarvitaan. Eivät jouda vielä vapautettavaksi asuinpaikkansa perusteella vaikka eivät pelimiehiä olekkaan.
En tunne kaupunkilaispoikia enkä heidän taitojaan. Uteliaisuuttani kysynkin, mitkä ovat heidän taitonsa, joita armeija voi hyödyntää? Rauhan aikana ja sodassa?
Missä päin hevosmiehillä on kuppilassa oma pöytä? En tiedä muualla sellaisia pöytiä kuin raviratojen kahviloissa. Niissä on vain hevosmiesten pöytiä.
Luhanka on kyllä Keski-Suomea. Maakunnan eteläosassa, joten ei Tolopaisen karttatyö paljon heittänyt. Eikös Luhangasta etelään älä Päijät-Häme?
Lapissa, Rovaniemeltä pohjoiseen, on sitten vain virtavesiä, kun niin kirkkaina ovat pysyneet. Olen ollut näkeväni Lapissa purojen laskevan kirkasvetisiin järviin ja lampiin. Ja jatkavan kirkkaana purona järven toisesta päästä. En ole mikään hydrobiologi, joten olen saattanut erehtyä.
Nuorempana kalastelin lapinvaelluksilla ruokakaloja pienistä puroista, joskus saattoi yli astua yhdellä askeleella. Ja tammukkaa tuli Mummonmuusin höysteeksi. Useimmat purot virtasivat koivikoissa tai niin sankoissa pajukoissa, että kalastaminen oli vaikeaa tai jopa mahdotonta. Ja vesi oli kuin pirtua.
Helpoimmasta, yksinkertaisemmasta päästä kannattaa vikaa lähteä etsimään. Kuten Kokenut sanoi. Ensin bensaletku, tankin suodatin ja tulppa. Sitten kalvot ja kaasarin kanavien puhtaus. Tyristorit toiminta, tuleeko kipinä myös tulpan ollessa kunnolla kiinni. Sitten stefat, laakerit ja männän rengas. Laakerivian kuulee yleensä käyntiäänestä ja tuntee kahvoihin. Metsurikurssilla oli aikoinaan kaveri, joka tempaisi aamulla sahan käyntiin, otti taskusta saman tien suutinmeisselin ja säätämään. Saha ei koskaan käynyt kunnolla. Opettajan, entisen ammattimetsurin, sana ei mennyt perille. Joka aamu sama säätäminen. Viimein opettaja sääti lämpimäksi käytetystä sahasta kierrokset kohdalleen ja liimasi suuttimet Locktitellä kiinni. Viime talvena minulle tuli vähän sahattu Husku 550 katsottavaksi. Lähti vaivoin käyntiin, mutta kun kaasuun koski sammui heti eikä käynnistynyt uudelleen. Tulppa oli lähes irti, sormin pyöritettävissä auki. Vaihdoin tulpan ja tankin suodattimen. Saha lähti toimimaan normaalisti. Sahasi aikoinaan muutaman 242:n loppuun. Mielestäni hyvin käyntivarma saha.
Ja autonostaja tarvitsee vielä isomman kaivoksen takapihalleen.