Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset

Muistan tuon uutisen. Vetyä oli tosiaan tarkoitus tehdä saksalaisten tarpeisiin jalostettavaksi. Ehkä vety tullaankin korvaamaan siellä venäläisellä kaasulla. Ainakin uutisten mukaan saksalaiset teollisuusjohtajat ovat viritelleet hanketta venäläisten kaasujanojen avaamiseksi.

Onhan niitä kuppikuntia kuulemma seuroissa. Pienin kuppikunta on kuulemma nykyjään monissa seuroissa se, joka etsii aamuyöllä jäljet ajelemalla teitä muutaman kymmenen kilometriä, vetää saaliin tienvarteen, nylkee otsalampun valossa saaliin ja jonkun päivän päästä pahoittelee sen. Suurin ja merkittävin kuppikunta on se, johonka kuuluvat tulevat pitkienkin matkojen päästä vähän myöhästyneenä paikalle, lähtevät nopeasti saalista vilkaistuaan paluumatkalle pitkään kotimaatkaan vedoten ja hakevat valmiiksi paloitellun lihaosuutensa tai pyytävät jonkun pienemmän kuppikunnan jäsenen tuomaan ne kotiinsa. Omassa porukassani ei ole kuppikuntia vielä päässyt syntymään. Kaikki tekevät osuutensa, sen mihinkä pystyvät. Ne eivät tuki suolistamaan, nylkemään saalista tai paloittelemaan sitä joilta se työ sujuu typerästi tai ei ollenkaan. He lämmittävät pesuvettä, suolaavat nahkoja,  pitävät kämpän lämpimänä ja keittelevät kahvia. Aina ovat kaikki paikalla ja tekevät osuutensa, kykyjensä mukaan.

Motokuski. Meidän, sinun ja minun, on turha napista ojitusta vastaan. On todistettu tälläkin palstalla selvin numeroin, että ojitus on täysin merkityksetön vesien pilaaja. Yksinkertaisin pullokokein, jopa neljä pulloa, on osoitettu, että ojitusvedet päinvastoin kirkastava vesistöjä. Jostain musta mönjä on järvenlahtiin tullut, mutta ei ojituksista. Joku ulkopuolinen on sen sinne piruuttaan ajanut. Sen verran harmittava on lopputulos, että jos tapaisin tuon mönjän ajomiehen itse teosta, hänen nenästään saattaisi tulla hieman litteämpi.

Vikaa ei välttämättä ole vain seuran hallinnossa. Myös maanomistajilla on sanansa sanottavana näissä fuusioissa. Moni on valmis vuokraamaan maansa näille vanhoille tutuille kylänukoille. Jos joku uusi tämän tuttavapiirin ulkopuolinen jäsen, joka on otettu seuraan hallintoon, menee vuokrasopimusta uusimaan, nimeä ei enää tule. Hirvenmetsästys on loppujen lopuksi aika karua, aikaa ja rahaakin vievää toimintaa. Ei vain makkaranpaistoa ja jutustelua, ainakin jos tulosta aiotaan saada. Pysyviä nuoria jäseniä on vaikea saada mukaan. Monet saavat tarpeekseen ensimmäisenä syksynä. Yleensä näille nuorille jäsenille alkaa ilmaantua jo toisena syksynä viikonloppuisin välttämättömiä sovittuja menoja. Ja ymmärtäähän sen. Vaimo on nuori ja lapset pieniä. Muutama saattaa roikkua mukana muutaman vuoden, enimmäkseen ”lihasaavimetsästäjänä”, metsästämään ei ehditä, toiminta rajoittuu lihasaavin tuontiin paloittelupäivänä tai jonkun vanhan jäärän sen palauttamana täytenä kotiin kiireiselle nuorukaiselle.

Mikäs se olikaan se sanonta rotista ja uppoavasta laivasta.