Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Suomalaisen metsäteollisuuden kannattaisi siis siirtyä Islantiin.
Islannissa on lampaita enemmän kuin ihmisiä. Kolmannes vientituloista tulee kalasta. Kumpikin tuotteita, joiden parissa työskenteleviä Suomessa halveksitaan ja niillä on lähes mahdoton tulla toimeen. Kuitenkin Islanti on korkean tulotason maa. Alumiinin tuotanto on myös merkittävä tulonlähde. Bauksiitti tuodaan Islantiin ulkomailta, mutta sitä kannattaa jalostaa, koska vesivoimalla ja maalämmöllä tuotettu sähkö on edullista. Islanti selvisi finanssikriisistä ja pankkien kaatumisesta varsin nopeasti. Tässä auttoi oma valuutta, joka devalvoitui voimakkaasti.
Onkohan motokuskeiksi valikoitunut jotenkin erikoista sakkia. Jos toisten on passattava heille ihanteelliset työskentelyolosuhteet jotta motivaatio työhön säilyy. Muuten vaihtavat alaa liukkaasti. Montakohan ammattia nykypäivänä löytyy, missä ei joudu paikkailemaan toisten tekemättömyyden tai huonosti tehdyn seurauksia? Pitkä lista löytyy ainakin näitä jotka paikkailua joutuvat tekemään, autosepästä sydänkirurgiin, ja paljon muita jotka säilyttävät motivaationsa työhönsä vaikka työllistäjänä ovat välinpitämättömät hutiloijat.
VMI 12 tuloksista ilmenee, että hoitamattomia taimikoita oli 800 000 ha. Metsäkeskuksen mukaan määrä on vähentynyt neljänneksellä. Vähentyminen on tapahtunut kahta kautta: osa taimikoista on kasvanut ohi taimikkovaiheen nuoriksi metsiksi, ilmeisesti näiksi ”keppihelveteiksi”, toisaalta energiapuulla on ollut hyvä kysyntä ja hinta. Siirtymä nuoriin metsiin on silmänlumetta. Tosiasiassa hoitamattomia on tällähetkellä varmaan yli miljoona hehtaaria. On turha haikailla, että olisi pitänyt tehdä ajoissa jotakin. Meidänkin kylällä pitäisi olla viinakauppa, mutta ei vain vielä ole. Mitä olen maakunnassa liikkunut, näitä keppihelvettejä on laitettu kuntoon, edes jonkinlaiseen, aikaisempaa enemmän. Kepeille on löytynyt ostaja ja myös tekijä. Hyvä niin. Ymmärrän konemiesten unelman ja motivaattorin: vain avohakkuuta, vain kesäkorjuukelpoisia tienvarsikuvioita, vain tasakokoista vähintään kiintomotin runkoja, korjattavan puuston lisäksi ei muuta mustikanvarpua kankeampaa tavaraa kohteella, isoja käsittelykuvioita, että mahdollisimman harvoin lavettihelvettiä. Haaveet olivat minulla aivan samat metsuriaikana. Eivät vain aina toteutuneet. Joutui hakkaamaan ojalinjoja ja harvennuksia myös keppihelvetissä. Motivaatiota ei kuitenkaan syönyt. Se vain lisääntyi, kun katsoi valmista jälkeä ja mietti kuinka löysinkään noin hienon puuston ryöneikön seasta.
Kuka pääsee halvemmalla?
Lähes 40 vuotta sitten työnantajalle tuli nuoria metsänhoitaja-opiskelijoita työharjoitteluun, melkein poikasia vielä. Iloista porukkaa, tuuppivat toisiaan lumihankeen ja heittivät painia niin että lumi pölisi. Kaikissa jutuissa kuului syvä halveksunta silloista ”hevosaikakautta” kohtaan. Puhuttiin, että mitähän siitä tulee, kun tämä asennekasvatettu porukka etenee työelämään. Meno on ollut sellaista kuin saattoi odottaa….
Jospa se onkin Perko sitä evoluutiota, että hömötiaisen ja töyhtötiaisen sirittely onkin vaihtunut Komatsun ja Ponssen jytinään.
Jospa ylivirkeät eläkeläiset lataavat sillä ylijäämäsähköllä sähköpyöriään. Kyllä niihin yhden paperitehtaan sähköt mahtuu.
Ja jokaisessa kaupungissa kaukolämpö tuotetaan jo vuoden päästä massiivisilla sähkökattiloilla. Energiapuuta ei ensi talvena kukaan osta, kun ei ole enää sen korjaajiakaan.
Teollisuus on menettämässä 150 miljoonan euron sähkötuen. Paula Lehtomäki muistuttaa, että hallituksen sisäinen neuvotteluprosessi asiasta on vielä käymättä. Hän luottaa varmaankin siihen, että lomaillut pääministeri ei ole vielä kysynyt asiassa Ek:n ohjeita.
Saattaahan se olla niinkin, että on enemmän velkaa koneista kuin intoa ja ymmärrystä. Jotain on pakko tehdä.