Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Menin nuorena metsään, taimikoihinkin, ja olisin halunnut olla siellä urani loppuun samassa työssä. Kova työ söi kuitenkin sen verran niveliä, että oli pakko vaihtaa kevyempään työhön. Onneksi sekin löytyi metsästä. Haittapuolena tulivat vähintään kerran kuukaudessa, joskus tiheämpäänkin, toistuvat aikuisten päivähoitotapahtumat ( tiimipalaverit ). Vapaus meni, mutta työ säilyi onneksi metsässä.
Minulla on puutalo. Ulkovuorauksena pystylaudoitus. Pitääköhän tuo ulkovuorauskin siirtää kahdeksan metrin päähän seinästä? Varmaan vakuutusyhtiö jättää tulipalon sattuessa korvaamatta, jos pidän näinkin paloherkkää tavaraa lähellä rakennusta. On vielä maalattukin se ulkokuori.
80-luvulla pärjäsi vielä oikeinkin hyvin. Kovaa oli työ silloinkin. Kovaa työmiestä silloin jonkin verran arvostettiinkin. Vuosituhannen vaihteessa alkoi tuntua sitten siltä, että työsi kuulosti lähinnä pahanteolta. Nykyjään ulkomailta tuleva halpatyövoima on polkenut taksat olemattomiksi. Sama kuin marjanpoiminnassa. Poikasena sai luistinrahat näppärästi marjanpoiminnalla. Nyt teetättää seksin kohtuuttomasti töitä.
Halkomotti on muuttunut nimikkeeltään energiapuuksi. On häpeällistä, jo Heleninkin kannalta, että siihen yhteyteen ei ole saatu vielä ympättyä bio -sanaa. Kyllä polttopuu kuulostaakin sitten kuivakkaalta ja arkiselta.
Onhan siinä kohdalla nyt hyvä kantava parkkipaikka marjamiehille. Jonkun muun asian tuhoamisesta syntyi jotain hyvääkin.
Niinpä. Ostajaa on turha syyttää. Hän on tuskin käskenyt jättää sellaista sotkua aukkoon kuin tuolla kohteella oli. Konemies se on nappeja painellut siellä hytissä, ei ostomies tai leimikon suunnittelija. Mutta saattaa vanha sananlasku ”Tilaisuus tekee varkaan” pitävän varmaankin paikkansa. Jos on tietona, että minkäänlaista työjäljen kontrolli ei ole kuukausi kausiin, jopa vuosikin saattaa mennä, että kukaan ei käy henkilökohtaisesti työmaalla jälkiä tutkimassa, niin mitäpä sitä silloin kaikkein hankalampia ja tympeimpiä runkoja loppuun asti ryystää. Kaikkihan hoidetaan digitaalisesti. Kartat tulee ja hakatut motit lähtee ilmoja pitkin. Ei ole tarvetta, käydä työmailla eikä siihen oikein kenenkään pokkakaan enää riitä. Onneksi kyseinen kohde oli yhden neljän ison mailla, joten kipu jäi aika isolle alalle.
Ilmeisesti sisällä olevat puupinot ovat palomiesten kannalta syttyessään vielä hankalampia, näin maalaisjärjellä ajateltuna. Täytyyhän sisällä olla tiukemmat tai vähintään yhtä tiukat säännöt kuin ulkona. Isoja tulee liitereistä, jos 8 metriä on oltava turvaväliä seinään.
Kyllä koneyrittäjät myös korjaavat jälkiään. Keväällä hyvin lähellä tien vartta konemiehet ajoivat isohkon lähteen kautta harvennuspuuta laaniin. Syntyi melkoinen kurakko. Pari päivää sitten korjasivat jälkensä. Kasettirekka toi kaksi laatikollista mursketta, kaivuri levitti ja tasoitti murskeet entisen lähteen päälle. Syntyi tasainen siisti parin aarin kenttä. Samalla kaivoi molemmin puolin kaksi ojaa jotka johtivat märkyyden tien ojiin, syntyneen murskekentän viereen ojat kahta puolen ja näistä ojista vielä kymmenen metrin päähän toiset ojat. Ravinteita ja kiinto-aineita ei siitä lähteestä valu enää läheiseen järveen. Eivät varmaankaan huomanneet, että rengastamattomasta lähteestä kaksi läheistä kesämökkiä ottivat letkulla kesäaikaiset vedet. Mökeillä alkoi kaivon teko.
Eikö sisälläkään saa pinota seinän viereen? Onko liiterissäkin laitettava vain keskelle lattiaa?
30 metrin uraväli aiheutti metsurille rasitusta alaselkään ja hartioihin, mutta sitä ei tarvinnut huomioida. Aikoinaan hakattiin kuitu kaksimetrisenä, sitten siirryttiin kolmoseen ja pitkään rakkaan. No, se oli positiivinen parannus. Ottaahan kolmimetrinen heitettäessä paremmin ilmaa alleen kuin kaksimetrinen….Metsäkeskus on antanut aikoinaan Metsänhoidon suositukset ilmeisesti tehokkaan ja tuottoisan metsänkasvatuksen ehdoilla. Ne kannattaisi nyt päivittää Konekorjuun suosituksiksi. Hyvän metsänhoidon ja tehokkan konekorjun välillä kun tuntuu olevan selviä ristiriitoja.
Ostaja ei tukkikokoisia latvoja jättänyt. Kyllä ne jäivät korjuun hoitaneen porukan jäljille.