Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Halkomotti on muuttunut nimikkeeltään energiapuuksi. On häpeällistä, jo Heleninkin kannalta, että siihen yhteyteen ei ole saatu vielä ympättyä bio -sanaa. Kyllä polttopuu kuulostaakin sitten kuivakkaalta ja arkiselta.
Onhan siinä kohdalla nyt hyvä kantava parkkipaikka marjamiehille. Jonkun muun asian tuhoamisesta syntyi jotain hyvääkin.
Niinpä. Ostajaa on turha syyttää. Hän on tuskin käskenyt jättää sellaista sotkua aukkoon kuin tuolla kohteella oli. Konemies se on nappeja painellut siellä hytissä, ei ostomies tai leimikon suunnittelija. Mutta saattaa vanha sananlasku ”Tilaisuus tekee varkaan” pitävän varmaankin paikkansa. Jos on tietona, että minkäänlaista työjäljen kontrolli ei ole kuukausi kausiin, jopa vuosikin saattaa mennä, että kukaan ei käy henkilökohtaisesti työmaalla jälkiä tutkimassa, niin mitäpä sitä silloin kaikkein hankalampia ja tympeimpiä runkoja loppuun asti ryystää. Kaikkihan hoidetaan digitaalisesti. Kartat tulee ja hakatut motit lähtee ilmoja pitkin. Ei ole tarvetta, käydä työmailla eikä siihen oikein kenenkään pokkakaan enää riitä. Onneksi kyseinen kohde oli yhden neljän ison mailla, joten kipu jäi aika isolle alalle.
Ilmeisesti sisällä olevat puupinot ovat palomiesten kannalta syttyessään vielä hankalampia, näin maalaisjärjellä ajateltuna. Täytyyhän sisällä olla tiukemmat tai vähintään yhtä tiukat säännöt kuin ulkona. Isoja tulee liitereistä, jos 8 metriä on oltava turvaväliä seinään.
Kyllä koneyrittäjät myös korjaavat jälkiään. Keväällä hyvin lähellä tien vartta konemiehet ajoivat isohkon lähteen kautta harvennuspuuta laaniin. Syntyi melkoinen kurakko. Pari päivää sitten korjasivat jälkensä. Kasettirekka toi kaksi laatikollista mursketta, kaivuri levitti ja tasoitti murskeet entisen lähteen päälle. Syntyi tasainen siisti parin aarin kenttä. Samalla kaivoi molemmin puolin kaksi ojaa jotka johtivat märkyyden tien ojiin, syntyneen murskekentän viereen ojat kahta puolen ja näistä ojista vielä kymmenen metrin päähän toiset ojat. Ravinteita ja kiinto-aineita ei siitä lähteestä valu enää läheiseen järveen. Eivät varmaankaan huomanneet, että rengastamattomasta lähteestä kaksi läheistä kesämökkiä ottivat letkulla kesäaikaiset vedet. Mökeillä alkoi kaivon teko.
Eikö sisälläkään saa pinota seinän viereen? Onko liiterissäkin laitettava vain keskelle lattiaa?
30 metrin uraväli aiheutti metsurille rasitusta alaselkään ja hartioihin, mutta sitä ei tarvinnut huomioida. Aikoinaan hakattiin kuitu kaksimetrisenä, sitten siirryttiin kolmoseen ja pitkään rakkaan. No, se oli positiivinen parannus. Ottaahan kolmimetrinen heitettäessä paremmin ilmaa alleen kuin kaksimetrinen….Metsäkeskus on antanut aikoinaan Metsänhoidon suositukset ilmeisesti tehokkaan ja tuottoisan metsänkasvatuksen ehdoilla. Ne kannattaisi nyt päivittää Konekorjuun suosituksiksi. Hyvän metsänhoidon ja tehokkan konekorjun välillä kun tuntuu olevan selviä ristiriitoja.
Ostaja ei tukkikokoisia latvoja jättänyt. Kyllä ne jäivät korjuun hoitaneen porukan jäljille.
Aika paljon onkin viety puunkasvatusta konekorjuun ehtojen mukaan. 30 metrin uraväli oli harvennuksilla mielestäni optimaalinen väli miestyöaikana, nyt se on kaventunut 20 metriin, useimmiten alle sen. Kun olin metsurin, ennakkoraivaus oli tuntematon työlaji. Melkoisissa pöheiköissä sahan kanssa rymyttiin. Siitä sai nimellisen korvauksen, mutta kustannukset eivät olleet lähellekkään nykyisen ennakkoraivuun kustannuksia. Nythän kaikki mustikanvarpua kankeampi on raivattava ennakkoon, jopa avohakkuilta. Ainespuukokoista puuta jos kaadoit hukkaan tai jätit pystyyn, se oli käytävä tekemässä jälkikäteen. Nyt kahden kolmosen koivikkoa lyödään luokonaan lattiaan ennakkoraivuussa. On kai liian pientä ja kannattamatonta tehdä isoilla koneilla. Ensiharvennuksia kannatti tehdä pienempään puustoon, harvennus tehtiin ns. laatuharvennuksena. Nyt ensiharvennusta on vitkutettava kunnes puusto on vähintään 14 metristä ja 100 litraista. Pienempää ei kannata koneella korjata. Kuviolta on lähdettävä kertymää riittävästi tai lavetti vie koneet paremmalle kohteelle. Pienet kuviot, hehtaarin tai alle, eivät tahdo kelvata. Hyväpuustoisillakin pienillä kuvioilla pohjapinta-ala putoaa 11-14:sta ja läpimitta putoaa n. 5 cm ja runkoluku jää ensiharvennuksessa n. 600:n. Ajuria kun tulee väkisin enemmän kuin kasvamaan jäävää pinta-alaa hakkuun tuloksena. Miestyönä tehtynä ppa täytyi olla vähintään se 18, runkoluku tapauskohtaisesti 1 000-1 200. Jos ei ollut, verokirja palautettiin herkästi. Koivu ei näytä olevan konekorjaajille oikein mieleinen puulaji. Näkyy putoavan melkoisia latvoja maahan. En ole tavannut hakkuun jäljiltä montakaan latvaa joka olisi karsittu alle 10 cm läpimittaan, jos on haarapuu, se katkeaa metri ennen häärää olipahan läpimitta mikä tahansa. Innokkaana polttopuunkerääjänä tämä nykyinen meininki on minulle mieleen. Vuosi sitten keväällä keräsin koivuvaltaiselta 1,7 ha:n avohakkuukuviolta kahden talon vuoden polttopuut. Oli paljon tukin mitoissa maahan jäänyttä latvaa ja lumppia.
Ei tuosta yhdistelmästä tarvitse hakea kauhuskenaarioita. Ne ovat olemassa hakemattakin. Mahdoton yhtälö, ainakin tavallisen kuluttajan kannalta.
Jospa niitä puita pitäisikin kasvattaa vain konekorjuun näkökulmasta. Puuston ja metsänomistajan tarve ja näkökulma huomioimatta.