Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Mikä kirjoituksessani osoitti fanaattisuutta? Vanha halpa auto, vanha ase, vähäinen harjoittelu, hirvikoirien pito, arvostelun sietäminen jos se tulee asiasta….Omasta mielestäni ei mikään. Olen aina viihtynyt erittäin hyvin metsässä, töissä ja metsästämässä. Mitä pienemmällä porukalla sen parempi. Minulle on muitakin tärkeitä asioita elämässä koko joukko. Mutta syksyisin minä metsästän sen n. kolme kuukautta. Yhdeksän kuukautta on siitä suht’ vapaata ja se aika pyhitetään muille tärkeille asioille.
Ei taida jokaisessa purossa olla raakkuja. Eikös mykkäröinti-sopimus koskenut raakkupuroja? Kyllä täällä päin puronvarsia hakataan kuten ennenkin.
Olin pakotettu käymään sunnuntaina Pieksämäellä. Lähes 200 km isohkoja pääteitä. Ajankuluksi otan pitkillä matkoilla aina jonkun metsäteeman käsittelyyn. Nyt seurasin energiapuukasoja. Runsaasti oli energiapuuta reitin varrella kasoissa. Yleensä kokopuuna korjattua, mutta myös aukoista ajettua havua ja latvusta. Aivan tuoreita vastakorjattuja kasojakin näkyi. Alkumatkasta laskin kasoja, mutta meni laskut sekaisin. Tuskin kaikki kasat olivat pääteiden varsilla, uskoisin, että vielä enemmän löytyisi sivuteiden varsilta. Hirvitti vain, kun mietti millainen työ ja raha on mennyt hukkaan, kun nyt palstallakin tiedetään, että energiapuun käyttö on loppunut, jäänyt tuurisähkön ja massiivisten sähkökattiloiden jalkoihin. Jonkinlainen ympäristö- ja maisemahaittakin teiden varsille lahoamaan jäävät kasat varmasti ovat.
Minä en palstan kirjoitusten takia lopeta hirvenmetsästystä. Asiallisesta kritiikistä on turha vetää hernettä nenään, etenkin jos kritiikki kohdistuu hirvipolitiikkaan, ei niinkään metsästäjiin. Täysin asiattomat sivusta heitot voi jättää omaan arvoonsa. Niiden heittelijät eivät tiedä metsästyksestä mitään. Uskoisin, että rahani riittävät metsästyksen jatkamiseen, jos nykyisillä kustannuksilla mennään. Jos muutosta tapahtuu, sitten täytyy lainata vaimolta. Ostin poikasena uuden hirvikiväärin. Se maksoi 1250 markkaa. Siihen meni kaikki kesätöistä hankitut rahat. Tuolla aseella metsästän yli viisikymmentä vuotta myöhemmin ja hyvin pelittää. En olisi tarvinnut tuon lisäksi muita aseita. Tosin niitä on kertynyt vuosien varrella 16 muutakin. Käyn ”harjoittelemassa” joka kolmas vuosi, ammun hirvimerkin. Jos on sydämestään metsästäjä, tuo harjoittelu riittää hirven kokoisen maalin kanssa. Lahjattomat tarvitsevat tietenkin treeniä vähän enemmän. Asehankintaan ja harjoitteluun ei monta euroa vuotta kohti kulu, tupakkiaskin hinnalla mennään. Auto on hirvenmetsästyksen soveltuva muutenkin kuin metsästyksen takia, joten sen hankintahintaa ja kuluja ei voi jyvittää pelkästään metsästyksen kontolle. Susista huolimatta perheessämme on nyt neljä hirvikoira, kolme talvellista pentua ja yksi vanhempi. Lisäksi on tiukkojen paikkojen varalle yksi sekarotuinen. Se haetaan apuun sitten, kun aidot hirvikoirat tippuvat haavakon jäljiltä. Jos sen laittaa postilaatikolta postinkantajan jäljille, se hakee hänet. Koirien ruokkiminen on suurin kuluerä. Maanvuokriin menee parisataa vuodessa, lupamaksuihin toistasataa. Kustannukset ovat huomattavasti halvemmat kuin kahden viikon Thaimaan matkan. Etelänmatkoille en lähde vapaaehtoisesti, hirvimetsältä minua ei pidä pois vittuilu, rahapula, politiikka, nalkuttava akka ( siitä ei ole kokemusta) tai lupien määrä.
Valtio kaventaa hakkaamalla omissa metsissään jo olemassa olevia suojakaistoja. Ei kai se voi vaatia muita leventämään.
Ja isoja pyssykauppoja on vain tehtävä vaikka rahaa ei niihin ole. Turha vollottaa köyhyyttä, jos niihin raha riittää.
Kurki. Jos luonnontilaiselle ojittamattomalle suojelulle suolle johdetaan ihmistoiminnan tuloksena syntyneitä moskavesiä, suohan ei sen jälkeen ole enää luonnontilainen. Ihmisen toimittamien vesien lisäämä monimuotoisuus on arvotonta, se ei ole luonnon itsensä lisäämää monimuotoisuutta. Luonnontilainen suo on silloin pilattu.
Ydinvoimaa. Turvetta. Puuta. Valtio mukaan ydinvoiman rakentamiseen. Turve pois joutavasta pannasta. Puuta tekee aurinkovoima joka kesä lisää. Sähkö saattaa olla kalliimpaa, mutta lähes kaikki raha jää kotimaahan. Eikös se fortumikin jaa muhkeita osinkoja jo nyt ulkomaisten voimakkaasti tuettujen kilpailijoiden varjossa. Mutta eihän nämä keinot ole sallittuja. Ulkomaisilla toimijoilla on aina täällä etuajo-oikeus.
Niin ovat. Ja vaikka Suomi olisi täynnä viidenkymmenen metrin välein tuurimyllyjä, niistä ei pitkän pakkasjaksoon aikana ole mitään apua. Ropelit seisoo ja sähköstä on huutava pula.
Jos hirvenmetsästys hirvittää rahan ja ajankäytön suhteen, niin vaihtakaa raviurheiluun. Hankkikaa hirvikoirien tilalle muutama kilpahevonen ja pari siitostammaa. Kun iltaraveista Vermosta lähdet viimeisen lähdön jälkeen ajelemaan kotiin, huollat kotitallilla hevosen ja ajelet vielä tallilta kotiin, on aamukahvin aika ja on lähdettävä töihin. Harrastuksensa itse kullakin. Hirvenmetsästys ei ole niistä kaikkein kalliimmasta eikä aikaa vievimmistä harrastuksista. Olen kokeillut.
Myös kotiväki on koulutettava kuten hirvikoirakin. Minulle ei ole tullut koskaan sanaharkkaa vaimon kanssa metsästyksestä. Olen tehnyt alusta alkaen selväksi, että minä olen syksyisin kolme kuukautta viikonloput metsästämässä. Saatan tulla kotiin myöhään, rapaisen koiran kanssa, verisenä ja joskus viinalle haisevana. Mutta teille muille jää minulta yhdeksän muuta kuukautta täysipainoisesti käytettäväksi. Olemme niin pirun tasa-arvoisia, että se on aina käynyt. Vaimo ei kerää eikä tee polttopuita eikä lämmitä huushollia, minä en pese pyykkiä enkä astioita. Olen tasa-arvon vankkumaton kannattaja.