Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Mutta A.J., ne 100 000 tuurivoimalta kunnalle ovat paljon arvokkaampia kuin miljoona retkeilijöitä. Rahallakin on vaikeusastekerroin kuten uimahypyissä.
Ei nainoatakaan taimea vielä näkynyt, vaikka puusto jo ennen hakkuuta melko harvaa. Kyllä täällä päin on vaikea löytää noin juurimetsätöntä maisemaa. Tokkopa tuohon taimia oikein syntyykään. Vai olisiko alue ennakkoraivattu ennen hakkuuta???
Jotenkin minusta tuntuu, että oikeistopuolueet ovat nyt erityisesti kunnostautuneet verorahojen tuhlaamisessa.
Ei muuta kuin vesipuhvelit laiduntamaan. Se on oikein luonnollista Suomen olosuhteissa. Ja niitä ei varmaan edes teurasteta ihmisravinnoksi. Luulisi kelpaavan idunpurijoille.
Just näin. On kaupunginpuutarhuria, työnjohtajaa, kaupungin metsävastaavaa ja legioona ”kenttätyöntekijöitä” . Kyllä siinä haapapuulle äkkiä hintaa tulee. Suunnitellaan, kilpailutetaan, hankitaan, istutetaan, kastellaan, suojataan, uusitaan istutus, viedään kustannukset palkanlaskenta, kirjanpitoon ja tilinpäätökseen. Monien käsien kautta haapapuun elo kiertää ennen kuin toinen kasvukausi alkaa. Ei käy kuten Harjavallan Jessen haavikossa, missä taimia tuppaa tulemaan väkisin.
Jyväskylä aikoo istuttaa kolmen lahovikojen vuoksi kaadetun vaahteran tilalle uusia puita. 44 vierasperäisiä lehmusta; puistolehmuksia 22, kriminlehmuksia 16 ja isolehtilehmuksia 4. Ja näiden lisäksi kaksi ( 2 ) metsälehmusta. Miksi vain kaksi suomalaista lehmusta? Muistelin lukeneeni jostakin, että puistolehmukset ovat vahingollisia pölyttäjille. Aikalailla outo lajivalinta.
Minulla on sylentäyteisiä ja isompiakin haapoja kotkansiipeä kasvavan puron varressa. Jyväskylän kaupungin hinnoittelun perusteella olen ollut tietämättäni lähes miljonääri. Tai oikeastaan vaimoni on ollut. Minä ostin tuon metsäpalstan aikoinaan, vaimoni maksoi sen.
Omat kokemukseni ovat yhtenevät Pavekan kanssa. Mutta jospa niille kalvoille on nykyjään käynyt kuten kumisaappaille. Ovat pääasiassa muovia, kumia mukana vain hajuksi. Kynttiläbensiiniä en ole sahoihini vielä koskaan laittanut. Kysyin viimeisimmän sahan ostaessani varsin tunnetun sahaliikkeen huoltomieheltä käytänkö valmisbensaa vai teenkö seoksen itse. Vastasi, että tee itse.
Ja samalla päästään eroon hoitamattomuuden takia riukutiheiköiksi kasvatetuista pöheiköistä ja niiden taloudellisesti kannattamattomasta korjuusta. Tuplasti win-win.
Muutama kuukausi vakille kaksikymmentä vuotta olin ammattimetsurina, urakkapalkalla. Muistaakseni kertaakaan en joutunut sahaan kalvoja vaihtamaan. Tosin tuolloin sahattiin sahalla vain vuosi. Vuodessa sahasta tuli yleensä jo aika löysä lupsuttaja. Syksyllä, kun avohakkuut alkoivat, ostettiin aina uusi saha. Osathan ei paljon maksaneet, mutta tyhjistä työpäivistä tuli vanhalle oikkuilevalle sahalle hintaa. Siksi kannatti vaihtaa uusi saha varsin tiheään.