Takkatulikin täytyy olla yhä useammin sähköinen. Vetää kelillä kuin kelillä eikä tule roskia lattialle. Siisti klapikasa säästyy sisustuselementiksi. Siihen käyttöön muuten on kuulemma oikein erikseen myytävänä klapeja.

Ei pidä Visa kysellä noin kiusallisia asioita. Vielä kun vähävaloinen puolikas vuodesta painaa päälle. Eihän ole panelinhankkijan vika, jos taivas on enimmäkseen pilvessä parhaana tuotantoaikana. Onhan kuitenkin hienoa, että kauppa on Kiinaan käynyt ja panelit ovat katolla.

Niin se on, valitettavasti, niin näreenkarvasia ukkoja ei enää merkittäviä määriä tehdä, jotka ympäri vuoden itsensä metsästä elättäisivät. Mutta metsät ja metsien lainalaisuudet ovat pysyneet jääkaudesta lähtien samana. Niiden on kuitenkin muututtava konekehityksen mukana.

Melko suurikaan runkoluku ei aiheuta kasvutappiota, jos ensiharvennus tehdään ajoissa. Olen ollut hakkaamassa 80-luvun alussa lukemattomia ensiharvennuksia n. 10 metrisiin männiköihin, 30 metrin uravälillä. Uraväli oli tasan 30 metriä, nauhoitusporukka kävi ne etukäteen nauhoittamassa. Rungoista sai keskimäärin 2 kolmemetristä kuitua. Harvennus tehtiin ns. laatuharvennuksena. Tuossa vaiheessa huonolaatuiset susipuut pystyi vielä poistamaan. Jäävän puuston tiheydestä oli ohje 1000-1200, tuhat oli ehdoton alaraja. Tuolloin tämä työ vielä kannatti. Korostan, että näissä nuoreikoissa ei ollut ”räippäpuustoa” lainkaan, pelkkää ainespuuta. Näistä kuvioista kerättiin seuraavassa harvennuksessa todellinen potti. Kolmannessa väljennyksessä kertymä oli jo enimmäkseen tukkia. Konekorjuun tultua uraväliksi muutettiin 20 metriä, toteutuneena yleensä 18-15 metriä. Pituus- ja järeysvaatimus muuttui vähintään 14 metriseksi ja 100 litraksesi. Tuon kokoisessa kuivahkonkankaan männikössä luonto on tehnyt jo valintansa. Kasvatuskelpoisia runkoja on enää 700 jätettäväksi. Pienillä kuvioilla pääosa pinta-alasta on ajouria, niiden risteyksiä ja laaniaukkoja. Jäljelle jääneen puuston seuraava käsittely on avohakkuu. Eikö sekin aiheuta kasvutappiota? Konekorjuu on tuonut myös kasvatusohjeisiin harvemmat käsittelykerrat. Sehän johtuu siitä, että ei ole aineksia useampaan käsittelyyn. Eikö siitäkin synny kasvutappiota, kun koko maapohjan kasvukykyä ei hyödynnetä liian voimakkaan harvennuksen seurauksena. Olen mitannut relaskoopilla ensiharvennusten jäävän puuston pohjapinta-aloja vuosia. Konekorjuukin on vuosien varrella mennyt entistä rajummaksi, etenkin ensiharvennuskohteilla. Hyvä puustoisilla, väkivaltaisesti taimikkovaiheesta asti hoidetuilla kuvioilla jäävän puuston ppa on hyvin usein 11-14. Käsittääkseni suositusten mukainen alaraja on vieläkin 18.

Totta. Haapa ja kaksihaaraisen koivun haarassa killuva konkelo pahimmat. Kestää kyllä pyöritellä tyvestä. Pakkanen tuo vielä oman vaikeusaste kertoimen peliin mukaan.