Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Luonnon tekemään aukkoon ei jää vain enemmän puuta vaan kaikki puu jää ”aukkoon”, tuulenkaatoina, katkenneina runkoina tai tuhkana. Luonto ei tuo kaivuria mylläämään aukkoaan, ei ojita jokaista pienialaisia kosteaa painannetta, ei revi kantoja tienvarteen ja kuljeta hukkapuuta energiavarastoon. Luonnolle riittää juurakoista paljastunut tai karrelle palanut maa-aines. Luonto ei tuo aukkoonsa jalostettua siementä tai niistä kasvatettuja taimia tasavälein istutettuna eikä varjele näiden puunalkujen varhaisia elinoloja. Ihmisen aukko ja luonnon aukko matkivat toisiaan ainoastaan maisematasolla joka hetkeksi avartuu.
Jos sallitaan, niin vielä pieni muistelus soistumilta. Suoritin soitimien osalta myös pientä historian tutkimusta. Kyselin seudun vanhoilta ukoilta missä soittimia oli ennen 40-50-luvun isoja sotakorvaussavotoita. Sain muutaman alueen tietooni mistä ukot olivat Vapun tienoilla käyneet perinteisesti hakemassa muutaman paistin. Eräs laaja kumpuileva kangasmaa oli ollut parhaita soittimia. Nyt siinä kasvoi ylitiheä nuori kylvömännikkö. Parin vuoden kuluttua syksyllä alue ensiharvennettiin miestyönä, tiheyteen 900-1000 runkoa hehtaarilla. Metsurityökohteita ei tuolloin ennakkoraivattu, hakkuun yhteydessä raivausta tuli jonkin verran, mutta harvahko alikasvos kuusikko pohjalle jäi. Ja kas kummaa, seuraavana keväänä kangas oli siivenvetopiirtoja täynnä, metsot olivat palanneet isiensä maille soitimelle. Kysyin tutkijakaksikolta ovatko huomanneet saman ilmiön. Muutamilla kohteilla kertoivat näin käyneen, mutta mitään tieteellistä syytä asialle ei kuulemma ole pystytty osoittamaan.
Vai tulotasosta se riippuu mitä kalliina pitää. Tämäpä yllättävä uutinen ja oivallus. Tolopaiselle ja Jussi Pesoselle sähkö ei tietenkään ole koskaan liian kallista, ymmärrettävistä syistä.
Keskustelu linnunpesistä virisi kanalintujen osalta. Suomessa pesii 240 lintulajia. Varmaan niistä osa pesii tiheiköissä, osa taas vaatii täysin avointa pesimäympäristöä. Keskustelu pysyi hyvällä tasolla. Ei tämä niin vaikeaa ole.
Halpa sähkö on hyvä uutinen tavalliselle käyttäjälle. Niin, tavalliselle käyttäjälle Euroopassa. Onko joku niin hyväuskoinen että uskoo kotimaan pienkuluttajien saavan sähköä halvalla vaikka sitä tuotettaisiin kuinka paljon tahansa?
Nämä veijarit ne olivat, joiden matkassa soitimia kartoitettiin.
Keski-Suomessa Suomenselällä ja jonkin verran Etelä-Pohjanmaalla, kun toimintaalueeni ylsi vähän sinnekin asti. Todella hyviä metsomaita. Työnkuvaan kuului metsonsoitimien etsintä ja todettujen soittimien tarkastukset keväisin. Lisäksi tuli kuljettua vuosikausia kahden tutkijan apuna ja paikallistuntijana. Tekivät väitöskirjat metson soitimista. Joskus -70 luvun lopulla oli kavereilla mukana opiskelija-harjoittelija, joka esittäytyi Ilpo Kojolaksi, tuleva petotutkija. Valokuvakin tuosta porukasta ja aamusta on vielä muistona. Joskus keväisinä aamuyön tunteina metsonsoitimilla hiippaillessa ja auringon nousua kahvikupin kanssa ihaillessa tuli mieleen, että kaikesta sitä ihmiselle palkkaa maksetaan.
Metson pesiä on tullut löydettyä muutamia kymmeniä metsissä ammatikseen kulkemisen aikana. Täyttelin niistä riistantutkimukselle aikoinaan ns. pesäkorttejakin, ennen tätä digiaikaa. Korttiin tuli löytöpäivä, munien määrä, kotiutuminen, montako munaa kuoriutui, lyhyt kuvaus maastosta, mahdollinen tuhoutuminen ym. Koskaan en ole löytänyt pesää synkästä kuusikosta. En väitä, etteikö metso niissä pesi, mutta kohdalleni ei vain ole sattunut. Yleensä pesä on ollut melko valoisassa männikössä lähellä rämeen tai muun kosteikon reunaa. Tyypillisesti pesä on ollut vanhan sammaloituneen maapuun vieressä pienen näreentarrin alla. Muutama pesä on ollut hakkuutähteiden alla aukon ja männikön rajalla, kauempana aukossa en ole löytänyt kuin teeren pesiä. Jos oikein hyvä soidinpaikka hakataan talvella aukoksi, metso saattaa yrittää soidinta vielä ensimmäisenä keväänä jopa aukossa vanhasta muistista, ei enää sen jälkeen. Näin kävi eräällä rämeellä huippu soittimella, kun räme hakattiin talvella turvesuoksi. Parhaat soittimet olen nähnyt melko järeäpuustoisilla ojitetuilla rämeillä. Vanhoissa tukkikuusikoissa en ole koskaan soidinta tavannut. Soittimien etsiminen kuului joka kevät työnkuvaan parin vuosikymmenen ajan, työnantajalla kun oli tulostavoitteeseen kirjattu soitimien säilyttäminen. Suorittava on oikeassa. Nuori harvennettu kasvatusmetsä kelpaa metsolle soittimeksi, jos kaikkea aluskasvillisuutta ei ole raivattu pois, suojaksi riittää aliskasvuskuuset ryhmittäin jätettyjä.
Eipä taida tähän hätään tulla vihreää vetyä. Eikä se nykytietämyksen mukaan aivan niin vihreää ja ilmastoystävällistä olekkaan vedynkään poltto.
Se hullun touhu on sitä Vihreää siirtymää. Tarkoitus pyhittää keinot. Puu on pyhä asia toisaalla, kun toisaalla ei ole mitään väliä. Muutama luontoon kuulumaton vieras puistolehmus pysäyttää katuremontit, toisaalla saat hakata satoja hehtaareita puustoa sileäksi. Mitähän seuraisi, jos maanviljelijät ilmoittaisivat, että hakkaavat 200 000 ha OMIA metsiään laitumiksi? Tuuliteollisuus tarvitsee myllyilleen sen verran tilaa ja kaikki päättäjät taputtavat käsiään kämmenet rakoilla.