Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Mistähän löytyy se ulosottomies joka pistää Venäjän maksamaan korvauksia? Ja pakotteet ovat flopanneet alusta alkaen. Kun rauha joskus, toivottavasti, tulee, Saksa ja Ranska ovat ensimmäisenä luomassa kauppasuhteita. Saksan on ainaki pakko palauttaa energiaköyhänä maana kauppasuhteet nopeasti.
Taitaa vetykupla haihtua taivaan tuuliin. Eihän sen tukemiseen valtio kiirehtinyt antamaan kuin muutaman sata miljoonaa. Jokohan norjalaiset valoivat Inkooseen anturan?
Timppa, kiitos kommentista. Täyttä asiaa. Suomen varakkaimman on helppo huudella ja näyttää vähän esimerkkiäkin. Mutta ei sinne esimerkin taakse saisi piilottaa tai unohtaa omia ”syntejä”.
Suomenselällä läntisessä Keski-Suomessa vielä 80-luvun alkupuolella kuukkelia näki säännöllisesti. Hirvikämpällämme oli tuohon aikaan nylkypaikalla avonainen sähkötolpista tehty orsi johonka hirvet jätettiin roikkumaan vuorokaudeksi ennen pienimistä. Joka syksy ensimmäisen hirvenruhon ilmestyessä orteen paikalle lehahti kuukkeliparvi, luultavasti poikue, nokkimaan ruhoa. Parhaimmillaan niitä oli kymmenkunta kerralla. Lihanhävikki ei harmittanut, mutta tahtoivat paskoa ruhoihin niitä nokkiessaan. Samoihin aikoihin alkoi alueella vanhojen kuusikoiden hakkuut. Niitä meni aukeaksi muutamassa vuodessa varmaan satoja hehtaareita. Kuukkelit hävisivät, tilalle tuli hömö- ja töyhtötiaiset. Nyt ne ovat häipyneet ja kämpällä on tali- ja sinitiaisia ja aina muutama närhi. Vielä kolme vuotta sitten yksinäinen kuukkeli oli kämpällä ruokinnalla talven yli, keväällä häipyi. Keski-Suomessa kuukkeli on ollut vähän toisin käyttäytyvä kuin Lapissa. Täällä hyvin piilotteleva ja hiljainen oksistossa lehahtelija. Ei ollenkaan niin tuttavallinen kuin Lapissa.
Minuakin kiinnostaisi tietää Tolopaisen toimet. Et vastannut Visan kysymykseen, vaan heitit pallon pompusta takaisin.
Sepä oli laikkumätästyksen idea. Kääntömätästyksessä ”aineet” laitetaan samaan monttuun takaisin.
Niin, mutta vain osa EU:sta keskittyy ilmastoon, tai oikeastaan vain Suomi. Saksa keskittyy ruskohiilen tuotantoon ja polttoon, samoin Puola. Ruotsi on siirtänyt tavoitteitaan tuonnemmaksi….Suomi vain pitää leuhkuuksissaan lupaamamistaan tavoitteissa kiinni. EU on energia- ja raakaaineköyhä keskenään riitelevä alue. Ei sellulla, huonoilla autoilla ja viinillä maailman taloutta pyöritetä. Kiina jyllää elintärkeillä raakaaineillaan, Japani auto- ja elektroniikkatuotteillaan ja Amerikan dollaria kumartavat kaikki. Suomi riepu luulee rikastuvansa ”vihreällä siirtymällä” ja siihen liittyvällä osaamisella. Mutta se juna taisi mennä jo. Vihreän energian tuotanto on kohta täysin ulkomaisten omistajien hallussa, ulkomailla valmistetuilla laitteilla. Suomi ”rikastuu” vain haitoilla. Vanhanajan siirtomaapolitkikkaa.
Perko ja Panu. Mitäs jos ne taimet ei selviäkkään ensiharvennukseen ilman taimikonhoitoa ja kukaan ei ostakkaan leimikkoa ennen ennakkoraivausta. Pari taimikonhoitoa ja ennakkoraivaus, kustannus yhteensä 900 €/ha. Taitaa tehdä 0,50 € runkoa kohti. Lasketaanko tämä menoksi vai tuloksi?
Ken muistaa, niin kirjoitin tällä palstalla alkutalvesta vähän samasta asiasta. Ihmettelin, miksi en ole nähnyt isoja kirjanpainajatuhoja suojelualueiden vanhoissa metsissä ja miksi massiivisimmat kirjanpainajatuhot keskittyvät tehokkaasti hoidettuihin hyvin kasvaviin yhden puulajin puuntuotantoalueisiin. Uskalsin jopa epäillä, että jalostuksellakin voi olla osuutta asiaan, on luotu kirjanpainajalle erityisen maistuvia nopeakasvuisia höttöpuita. Palstalaisten mielestä asia ei ollut näin. Olkoon sitten näin. Millainen ”status” S-L Pyhällällä on metsäasioissa? Vai kirjoitti hän mielipiteensä korvakuulolta kuten minäkin?
Mitähän motokuski hyötyisi, jos tekisi puutavaraa ohi mittalaitteiden, entä hänen työnantajansa? Mitä hyötyä olisi rekkakuskille pimitellä kuormista tavaraa johonkin ”mustaan pörssiin”. Mihin tälläinen ”pörssi” markkinoisi vohkimansa puutavaran, ja sellaisia määriä, että kannattavuus korvaisi riskinoton? Tuntuu puutavaran katoaminen jonnekkin sivuvirtoihin melko utopistiselta, tässä naapurikateuden ja silmälläpidon luvatussa maassa, jossa naapuri usein tietää ennen ja tarkemmin hakkuun tuloksen kuin metsänomistaja itse.