Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Valvonta repsahti, kun ei ollut enää mitään valvottavaa.
En ole hiiliasiantuntija, kokemukseni rajoittuvat lähinnä tuhkan poistamiseen uuneista. Mutta komppaan vähän M-Seppoa ja Suorittavaa pikavippien vaikutuksesta. Käsittääkseni hiilensidonta riippuu siitä paljonko uutta mottia syntyy metsään. Keski-Suomen korkeudella hoidetussa metsässä mänty saavuttaa sille tyypillisellä kasvupaikalla nykyisen metsälain uudistamiseen oikeuttavan rinnankorkeusläpimitan 23 cm n. 50 vuodessa. Uuden lain myötä sen kokoisia männiköltä alkoi mennä kiihtyvää tahtia pinoon. Etenkin Metsähallituksen metsissä, joita Keski-Suomessa on paljon. Aikaisemmin MH:n uudistamisrajat olivat huomattavasti tiukemmat. Kysyisin viisailta palstalaisilta: Kumpiko tuottaa enemmän motteja seuraavan kymmenen vuoden aikana; 50 vuotias kovassa kasvussa oleva männikkö vai sen tilalle istutetut taimet. Männikön rl 600-700, taimikon tiheys 1600/ha ( istutustiheys 1800, joista 10% tahtoo kuolla kahden ensimmäisen vuoden aikana)
Onko Visalla samanlaisia kokemuksia kuin Olalla. Yksivuotiaat männyn ja koivun taimet menevät lähes kaikki hirven suihin?
Hirvituhoja olen männyntaimikoissa nähnyt, mutta en kyllä koskaan yksi vuotiaissa taimikoissa.
A.J.:lla aiheellinen kysymys. On väärin jos selkeillä männyn kasvupaikoilla (kuivat kankaat) kuusi ja vesasyntyiset koivut lasketaan kasvatettavaksi puustoksi. Kuusista tulee nättiä joulukuusia, koivuista lahovikaisia vänkyröitä, mutta se ei lienee tarkoitus. Eri asia on, jos tilanne on se, että metsänomistaja on itse päästänyt ne pääpuulajiksi.
Onkohan nämä Pariisin kaduilla tulia pitävät mellakoijat niitä Wagnerin tuomia afrikkalaisia pakolaisia? Ainakin sitä sähköä tuntuu olevan ilmassa. Ja kunkkukin joutui perumaan vierailunsa. Aika hyvät näköisissä kamppeissa tosin ovat ja vähän kalpeakasvoisia.
Eräs kokoomuksen meppi taitaa silloin tällöin äänestää tosin vahingossa myös EI.
Pelloista ei ole Suomessa pulaa vaan niiden järkevästä käytöstä. Olen seurannut vierestä yhden isosti laajentaneen maitotilan elämää jo parikymmentä vuotta. Pariskunta repii nurmirehua kylän kaikilta joutilaaksi jääneiltä turvemaan kytöheitoilta. Tilakeskusta vastapäätä, tien toisella puolella, pari vanhaapoikaa on ilmeisesti jollain viherkesanto sopimuksella. Kerran kesässä kaatavat hyville kivennäismaa pelloille kasvaneen rikkaruohoheinikon nurin kulottumaan niille sijoilleen.
Tuo puronvarsi saattaisi kelvata suojeluun. Lähteiköltä tuleva puro on syönyt hyvin jyrkkäreunaisen uomansa kahden hiekkakankaan väliin. Puron varressa on sylentäyteisiä haapoja kuusikon seassa. Hiirenporras ja kotkansiipi kasvavat vyötärön korkeudelle. Mutta se eräkämpälle katsomani ”tontti” on juuri siinä penkan päällä jyrkimmällä kohdalla. Mökki siihen ja terassi ” tyhjän päälle” on suunnitelmani. Suojelussa tuo rakentaminen estyisi ja rajaus vedettäisiin varmaan melko väljällä kädellä. Mökin kun siihen saan, niin puronvarteen ei kukaan sen jälkeen kajoa. Ei maksa yhteiskunnalle mitään, luonto-arvot säilyvät ja saan vielä polttopuuta lähialueilta sen aikaa kun jaksan tehdä.
Ostin 15 vuotta sitten kaksi vierekkäistä metsäpalstaa. Alkuhuumassa niistä pieniä hankintakauppoja näpräsin, sitten työkiireiden ja vanhenemisen myötä innostus ”rikastua” hankintakaupalla hiipui. Nyt ei ole intoa enää minkäänlaiseen kauppaan. Suojelukaan ei oikein käy, kun haluan tehdä niiltä polttopuuta kolmeen omakotitaloon, yhteen tulisijalliseen rivitaloasuntoon ja yhdelle eräkämpälle. Reilun kolmen hehtaarin kuvio olisi ohjeiden mukaan toimiessa kiireesti hakattava aukoksi. Kuvio rajautuu 320 metrin matkalta isolta lähteikköalueelta (ei minun maalla, puro on) tulevan puron varteen. Mikään este ei tietenkään hakkuulle, jos tarkastukseen sattuisi, niin saisin sertifikaatin mukaisen linkin koulutusaineistoon. Paikka on niin hieno, että en henno hakata. Pojan poika, 9 v, on innokas metsästäjä. Odottelen tässä rakennuslain muutosta, että voin rakentaa ilman raskasta lupamenettelyä pojalle pienen eräkämpän puron varteen. Luulempa, että poika on vuosien varrella tyytyväisempi kämppään, kuin jos pappa jättäisi hänelle kolme hehtaaria risuista taimikkoa. Raha ei ole ainut metsästä saatava hyöty.