Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Uteliaisuuttani kysyn: Onko pelätty luontoväki ollut jonkun palstalaisen leimikolla estämässä normaalia puunkasvatusalueen käsittelyä ? Itse en ole yli 40 vuoden työurallani nähnyt kertaakaan noita pöpöjä kuin telkkarissa ja lehtikuvissa. Ja 80-90-luvulla vielä tehtiin töitä aivan oikeissa metsissä, jopa eräällä kansallispuistoksi halutulla alueella. Ei niitä roikkunut puissa eikä istunut maassa, poissaolollaan loistivat.
Sama havainto kuin Timpalla. Pariin vuoteen en ole nähnyt passissa pyrstötiaisparvea, eikä ole kuulunut kilisevää laulua kun parvi siirtyy levottomana paikasta toiseen. Muutkin tiaiset vähentyneet. Vuosien tauon jälkeen näin tänä syksynä hömötiaisparin hirvikämpällä. Ympäristössä vanha puronvarsikuusikko, muutaman hehtaarin Metso-kuvio ja pieni ikivanha aarnietsäalue. Parikymmentä vuotta sitten, kun metsässä istahdit, hömötiainen oli välittömästi tutkimassa tulijaa ja varoitteli ponnekkaasti muuta parvea.
Miksi sitten siivua ei anneta ? Saksa suhtautuu apuun kaikkein nihkeämmin.
Tuottajilla on epäilemättä markkinahäiriöitä varastossa.
Venäjän sotatarvikkeet ei huoleta tippaakaan. Ukrainan kalustosta olen kovastikin huolissani. Ja niin ovat varsin monet sotaasiantuntijatkin. Pelkkä takarivin Taavien uhoaminen ja vastapuolen kaluston mollaaminen vastoin parempaa tietoa ei pelasta yhtään ukrainalaista sotilasta.
Rane nyt on vain Rane. Hän on keksinyt jostain toisten kirjoituksista mielestään hienon sanan, Ryssän trolli, ja hänellä on pakonomainen tarve tyrkätä se joka asiayhteyteen. Varmaan pakkasen lauhtuminenkin on trollien syytä. Ilmeisesti napsut eivät riitä muuhun. Mutta siihen olen hiemän pettynyt, että Tolopainenkin on lähtenyt tähän lällätykseen mukaan. Hänellä on ollut kuitenkin ajoittain aivan hyviäkin ajatuksia. Ovatko sotatieteen professorit ja tutkijat mielestänne Ryssän trolleja ja kiiltääkö heidänkin silmissään Neuvostoliiton muisto? Varsin monet heistä ovat olleet huolissaan Ukrainan pärjäämisestä lännen avun hiipuessa.
Olikohan tuo kehu vai moite? Joka tapauksessa kannattaa olla rehellinen ennenkaikkea itselleen. Ei tule niin karvaita pettymyksiä. Sota on kamala asia, kummallakin puolella. Olen Rane aivan vilpittömästi Ukrainan puolella, mutta ei oikein hyvältä näytä. Tuki hiipuu, soturit vähenee ja väsyy, kauppasaarto vuotaa, Venäjällä on kiihkeitä varustajia puolellaan ja valtava miesylivoima. Sota on myös matematiikkaa. ”Mitäs sitten kun tulee se yhdestoista”. Lännen taistelutahtoa ei voi nakertaa, kun sitä ei oikeastaan ole. Manpuolustustahto mitataan kotirintamalla. Taistelutahto mitataan rintamalla. Takarivin Taavit ei sitä mittaa, ukrainalaiset sen ovat jo joutuneet kohdaltaan mittaamaan. Kovia miehiä ovat.
Stalinilla oli vastaavia tuhoamisleireja kuin natsi-Saksalla. Niille vain käännettiin selkä ja varottiin mainitsemasta missään yhteydessä. Se on sodan voittajien etuoikeus. Sodan jälkeen lipominen jatkui rahan vuoksi. NL nähtiin loputtomana markkina-alueena. Aina viime vuosiin asti Eurooppa oli riippuvainen venäläisestä energiasta. Erikoisesti Saksa tunki väkisin Venäjän kainaloon sulkemalla toimivat ydinvoimalansa. Siitä on Saksalla vieläkin krapula, joka näkyy nihkeytenä Ukrainan tukemisessa.
Toivottavasti Ukraina voittaa. Omasta puolestani en voi luvata mitään, kun en ole vielä rintamalla ollut. (…. me voitamme tämän sodan….)
Ketä auttaa jos me huudamme, että tämä sota on voitettu. Jopa aivan oikeat sotia tutkineet tutkijat epäilevät vahvasti voittoa.