Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Totta, käyttöä pitäisi vähentää. Mutta vuosikymmenet on yhteiskuntaa tehty yhä riippuvaisemmaksi sähköstä, viimeisimpänä huutona digitalisaatio. Nyt ovat ”markkinat” huomanneet, että sähkö on helpoin tapa tehdä ansiotonta rahaa.
Mutta karhunmetsästystä saa harjoittaa näännyttämällä. Ajavat koirat ovat yleistyneet vuosi vuodelta siinä touhussa. Tien ylityksissä vain tyrkätään aina uusi koira karhun perään. Että sellaista ”pyyntikulttuurin säilyttämistä”.
Eli tuurisähkön varassa on sähkön hinnanmuodostus. Aika ”vasikan hännänpäähän” on näinkin tärkeän hyödykkeen hinta annettu. Ja tätä vielä jotkut hinkuavat tänne lisää !
Kasvinsyöjillä on useimmiten pakeneminen paras puolustuskeino. Se on niillä sisäänrakennettu vaisto, hirvillä koira tuo varmaan mielen syöväreistä muistiin tallennetun tiedon susista. Ovatko sitten tyhmiä tai viisaita.
Meillä on suomenajokoira. Sen käytön hirvimetsällä kieltää laki. Eikä hirvimetsällä ole tarkoitus lennättää hirviä pitäjästä toiseen. Ajokoira antaa ajaessaan ääntä koko ajan ja ajettava on koko ajan liikkeessä. Jalkavalla ajokoiralla kummallakin maisema vaihtuu aika äkkiä. Rauhallisesti käyttäytyvä ns. pysäyttävä hirvikoira on paras.
Muokkaus on aina tarpeen, etenkin jos istuttaa.
No sitten siitä tulee kaikenviljankoira. Meidän kamppeista kun varmaan lemahtaa kyyhky, sorsa, metsäkanat, supi, minkki, kettu, hirvi, peura, kauris, majava ym. Mateenkutu alkaa kohta, niin kieltämättä senkin haju kantautuu ajurin nenään. Tulee se jodlaava matikkakoirakin kaupantekijäisenä.
Oman perheen kanssa ei kannata näiden vanhojen jäärien kanssa tuuriaan härnätä. Saattaa pian tulla jo yhdessä hankittuun omaisuuteen pimpsan mentävä reikä.
Koira oli vielä autossa hoidon aikana. En usko, että kovin paljon vaikutteita sai.
Kuten Gla sanoi, vahingonkorvaus ei ole bisnestä. Usein eurot alkavat kuitenkin pyörimään silmissä kuin hedelmäpelin rullat. Vahinko on toki korvattava. Toiselle talolleni siirtoyhtiö teki maakaapeloinnin, tietenkin samalla koko kylälle. Ainoa järkevä kaivukohta oli nurmikon poikki. Kaivurimiehen harmiksi siinä oli puolella matkasta viinimarjapensaita. Kysyi varovasti, että kierretäänkö vai siirretään pensaita. Sanoin, että tuon hintainen ja kokoinen kone ei ala kiertelemään eikä puskia paapomaan, metsään vain. Tuli tosi sileä kaivukohta, ammattimies asialla. Myöhemmin kävivät kysymässä haluanko, että kylvävätkö nurmikonsiemenen kaivukohtaan. Sanoin, että siinä on ensi kesänä voikukkaa liiaksikin ja se on parempi kasvi kuin limainen rairuoho. Moni näkyi kyllä kylällä kylvättävän nurmikonsiementä reilun metrin leveälle kaivukaistalle. Lapsellista.