Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Oma riista on hyvä parannus aikaisempaan lappusysteemiin, sitä en arvostele, ainakaan hirvitalousalue tason työkaluna. Mutta piiri pieni pyörii näissäkin asioissa. Systeemiä ei saisi käyttää esim. valtaeliittiin kuulumattomien seurojen lyömiseen. Vieläkin iso ongelma on, että jotkut ”tietävät” pitäjän toisella reunalla olevan seuran hirvet paremmin kuin oman seuransa.
En ole tilastomatemaatikko, mutta tohdin epäillä, että hirvenmetsästyksessä on liian paljon satunnaisia muuttujia jotta omaan riistaan kerätyistä esim. havainnoista voitaisiin tehdä kovin luotettavia tilastollisia päätelmiä takaisinlaskentoineen. Metsästävät seurat eivät koskaan ole samanlaisia pinta-alaltaan, metsästäjämäärältään, tavoiltaan, tavoitteiltaan, osa metsästää kesälaitumilla toinen selkeillä talvilaitumilla ym. Omalla tuntemallani alueella isoin porukka on 35, pienin 3 metsästäjää joista yleensä 2 on yhtä-aikaa metsällä. Isoimmalla porukalla hyvä tieverkosto ja usein useita koiria, havaintoja syntyy. Pienemmässä porukassa yksi passissa ja koiramies maastossa, harvemmin tulee havaintoja hirvimäärästä huolimatta. Oma porukkani metsästää selkeällä talvehtimisalueella, joka on myös erittäin suosittu valtion pienriista-alue. Olemme useana vuonna aloittaneet jahdin vasta, kun linnustus on päättynyt, emme ole yksinkertaisesti mahtuneet turvallisesti lintumiesten sekaan, ja hirvetkin kyllä väistävät alueelta muualle. Kun hirvet palaavat takaisin, ne ovat yleensä aikuisia. Vasat niiltä on ammuttu ”väistötiloissa”. Aikuisia on kyllä kauden loppupuolella jopa kohtuuttomasti. Viime syksynä kaksi vasan lupaa jäi käyttämättä, niitä ei enää ollut. Vuodenvaihteen viimeisenä viikonloppuna motitimme seitsämän hirven porukan metsäteiden lenkkiin. Koira toi neljään passiin hirven, kaikki aikuisia. Lopetimme jahdin siihen, vaihdoimme lopputalveksi ketun pyyntiin, siinä ei vielä ole sukupuoli eikä ikärajoitteita. Keväällä yhteisluvan palaverissa kuulimme, että alueellemme on syntynyt hirvityhjiö, koska vasoja jäi ampumatta. Meiltä päälliköt vähensivät kaksi lupaa. Sellaista tilastomatikkaa.
Onkohan Ruotsin suot kasvaneet eri sammallajeista kuin Suomen rämeet? Suomen turve kun on paljon myrkyllisempää.
Ei näytä alku kovin hyvältä, kun Fortum on mukana. Eikä näihin hankkeisiin pidä sotkea sitä BIO etuliitettä. Sopii yhtä hyvin kuin olkihattu aasille.
Metsätöissä parhaalle palkalle pääsee kun teroittaa terät ottaviksi. Jos sen osaa se on paraspalkkaisinta työtä.
Ja Suomen on annettava sähkön valua läpi etelään….
Taulukoita voidaan rakennella ja käyriä väännellä, mutta perusasia on ratkaisematta: kuka niitä tulevaisuudessa toteuttaa. Alle 18 vuotiaita metsästyskortin lunastaneita on 8600. Kenellä on mahdollisuus tulevaisuudessa sitoa itsensä harrastukseen yli kolmen kuukauden kaikkina vapaapäivinä. ”säätää” sitä viimeistä vasan lupaa, että pääset ampumaan ne kaksi jäljellä olevaa aikuisen lupaa. Jos et niitä saa, joudut haukutuksi tavoitteista piittaamattomaksi ym.
Metsästäjä -lehteä lukiessa tulee kaksijakoinen olo. Hirvenmetsästyksen ohjeita lukiessa korostetaan uros-naarassuhteen oikaisemisen tärkeyttä, naaraita on ammuttava enemmän, että Kanta säilyy tuottavana. Käännät pari sivua ja luet valkohäntäpeuran metsästysohjeita. Nyt korostetaankin, että tehokkain keino peurakannan kasvun hillitseksi on ampua enemmän naaraita.
Jos vasoja halutaan lisää, mietitään mikä niitä vasoja tekee. Ei naaraat ole koskaan hyljeksineet nuoria sonneja, ei ihmisissä eikä hirvissä.
Mutta Ruzov oli järkevä mies nykyiseen verrattuna.
Vähäisten petojen pelotevaikutus vain siirtää hirvilaumat uuteen paikkaan tihutöihin. Yli 5000 suden porukka ratkaisisi metsänomistajien suurimman ongelman. Tuon joukon pelote olisi jo sitä luokkaa, että hirvet uisivat meren yli Ruotsiin. Siellä on totuttu näihin tuholaisiin, talvikanta jopa 15 hirveä tuhannella hehtaarilla. Kuitenkin ruotsalaisilla menee useimmilla mittareilla mitattuna paremmin kuin meillä. Olen käynyt Pohjois-Ruotsissa, eikä siellä ole tarvinnut metsiä kansantalouden takia ”Osaroida” ja jokaista painannetta ojittaa.