Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Rullatuolillako ne vanhat hirvimiehet siellä metsässä ajomiehenä ajelisivat? Jo nyt suurin osa ei tahdo metsäautotien ojasta yli päästä. Koko perheen marja- ja sieniretket ohesistuotteena ehkä hankalia marras-tammikuussa puolimetrisessä hangessa suurimmassa osassa maata. Petojen pelotevaikutus hetkellistä, kaikkeen tottuu eläinkin. Esim. Afrikan savanneilla seepralauma hetkellisen paon jälkeen katselee rauhallisena, kun leijonalauma pistää lajitoveria tuulensuojaan. Espanjassa on susia yli kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna, hyvin mahtuisi Suomeen 5000 sutta. Jotain on kuitenkin tehtävä, muutenhan mänty joutuu uhanalaisluokituksessa Punaisen kirjan kovimpaan kategoriaan. Metsästäjistä ei enää kymmenen vuoden päästä apua ole. Viljan, öljykasvien, juuresten, hedelmä- ja marjakasvien tuotannossa erilaisten tuholaisten myrkyttäminen on arkipäivää, välttämätöntä ja yleisesti hyväksyttyä. Miksei myös puuntuotannossa? Kemistit ja biologit kyllä kehittävät aineet joilla peura-hirvilaumat lakoavat.
Mistä se ”bio” siihen taas putkahti? Eikös sinne olla rakentamassa sellutehdasta?
Suomessa ammutaan vuosittain n. 50 000 hirveä ja 70 000 peuraa. Yksi suden perhelauma, keskimäärin 5/lauma, tappaa hirven viikossa, peuroja kaksi viikossa. Metsästäjät korvatakseen susilaumoja tulisi olla yli tuhat, noin 5000 sutta. Se ei ole paljon Suomen kokoisessa harvaan asutussa maassa, mutta epäilemättä joidenkin mielestä liikaa, ns. sosiaalinen kestävyys saattaa ylittyä.
Tilastokeskuksesta ja Lukesta hyviä uutisia metsänomistajille ja mäntyä käyttävälle teollisuudelle! Suomessa on n. 300 000 metsästyskortin lunastanutta, mutta heistä vain 200 000 enää metsästää, alle 18 vuotiaita metsästäjiä on vain 8600 ja nuorten osuus vähenee koko ajan. Vuoteen 2024 mennessä 15 vuotiaiden osuus koko väestöstä vähenee 100 000 tuhannella. Tuo ikä on se jolloin metsästys alkaa nuorta kiinnostamaan. Hirvenmetsästykseen osallistuvien keski-ikä on yli 50 vuotta. Maaseutu autioituu kiihtyvää tahtia. Kaupungistumisen myötä metsästys, etenkin hirvenmetsästys, ei enää kilpaile muiden harrastusten kanssa, eikä ole enää mahdollistakaan harrastuksena.
Ei mene enää kauan, kun ylisuurta hirvikantaa ei tarvitse ylläpitää metsästäjien iloksi, koska hirvenmetsästäjien valmistus on lopetettu. Hirvikanta voidaan mitoittaa muiden tarpeiden mukaan. Mikä sitten neuvoksi. Hirvikanta kun ilman metsästystä tahtoo kaksinkertaistua kolmessa vuodessa. Hirvi on perso nuolukiville, olen niitä seurannut pitkään riistakameroilla. Ei ehkä ole avaruustiedettä kehittää nuolukivi, jossa on hirven tappava myrkkyosio mukana. Vaivatonta ja helppoa kannansäätelyä, ja luonto kiittää.
Olen aina sanonut, että puunkorjuussa kantavuus ei ole ongelma vaan kannattavuus. Koneita joilla laskee verkot, jos on lumpeikkoa, voidaan kyllä rakentaa, mutta niillä ei kukaan pysty hankkimaan toimeentuloa. Onhan näitä ihme koneita ja koneellistamisia ollut kokeiltavana, kaikki ovat kuitenkin jääneet riihen taakse. Kaivuriin laitettava istutuspää maksoi muutaman kymppitonnin, siihen keskiraskas kaivuri ja vielä kuski hyttiin. Tuotoksessa ei pärjännyt ripeälle metsurille ja satasen pottiputkelle. Metsäkoneen kitkevän perkaulaitteen työtä ja työnjälkeä seurasin muutamalla kymmenellä hehtaarilla. Eipä ollut kehumista. Kasvatettavien taimien täytyi olla korkeintaan metrin mittaisia ja työ tehdä lehdettömään aikaan. Tahtoi vain mätästysaloilla niin mä täs kuin taimi nousta ylös vesakon mukana. Itse kokeilin puunkorjuuta moottorikelkalla. Kannattaakseen olisi pitänyt olla oma huoltoasema. Tavoite on tietenkin pienkoneilla hyvä. Ei sekään ole hääviä katsella, kun iso ajokone kömpii ajouraa kaksi kolmosnippua peräkkäin kyydissä kohti laania ja reunapuiden latvat lyövät uran päällä yhteen.
Jos hirvilupien käyttöaste on yli 90 %, lupia on ollut liian vähän. Ministeriön kaavailemat kaupallisen metsästyksen projektit edellyttävät tiheää hirvikanta. Maksukykyisimmät asiakkaat tulevat Keski-Euroopasta, ja edellyttävät rahalleen vastinetta, mahdollisimman varmoja saaliita ja komeita trofeita. Heitä ei liha kiinnosta eivätkä ole valmiit maksamaan viikonlopun istumisesta räntäsateessa kuuntelemassa paria pihausta radiopuhelimesta. Näin kuitenkin Suomessa hirvijahdissa useimmiten käy. Ehkä siksi kaupallistaminen ei ole oikein edennyt. Euroopassa metsästetään lähes tarhamaisissa olosuhteissa. Ennen metsästyksen aloittamista sovitaan ammutaanko tänään saksanhirvistä Hans vai Kurt.
Aplilla on hyvä listanalku säästökohteista. Moottoriteiden valaistukset, hiihtohissit, jääkiekkohallit joutaa täksi talveksi pimentää. Mitä kuntoilua se on jos painovoima tuo alas baaritiskille ja hissi vie takaisin mäen päälle. Sähkösopimus on vanhalla hinnalla, mutta en ala saunomistani rajoittamaan, jos aikuiset miehet saavat tuuppia jäädytetyissä ja valaistuissa kaukaloissa tosiaan .
A.J. Ja gla
Kysykää nämä asiat niiltä jotka päättävät eli metsänomistajilta.
A.J.
Näitä keskusteluja on käyty jo vuosikymmeniä, niin valtakunnallisesti kuin alueittain. Sidosryhmiä on kuunneltu, etenkin metsänomistajia. Metsänomistajat käytännössä päättävät metsästettävät määrät, kuten olen aikaisemmin kertonut. Kuitenkin metsästäjät jäävät näköjään yksin syytetyksi, jos koko valtakunta ei ole tyytyväinen, vaikka asian hyväksi valtavan työmäärän ja rahallisen panostuksen antavatkin.
Gla
Olen työurani tehnyt metsäalalla ja elämäni vapaa-ajat viettänyt muuten luonnossa. On tullut seurattua monenlaista metsää ja metsänomistajaa. Liian monilta se ”Mersun mentävä” aukko jää oman onnensa nojaan, heinettymään, pusikoitumaan ja harventamatta. Mutta anna olla kun siihen taimikkopöheikköön ilmestyy muutama hirven katkoma kerkiä, niin johan älämölö syntyy. On näköjään väliä miten taimikko pilataan, on vaikeusastekerroin kuin uimahypyissä. Ymmärrän erittäin hyvin taimikoistaan huolehtivien harmin, kun hirvet tuhoavat työn ja rahat. Mutta sitä en ymmärrä, että omaa typeryyttä tuhottu 2000 mäntyä on merkityksetön kun taas hirven samassa taimikossa tuhoamiin 300 koko maailma kaatuu. Aletaan etsimään metsästäjistä syyllisiä. Ja näitä satojatuhansia hehtaareita pöheikkötaimikoita tarkoitin.