Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Kirkollisvero on vapaaehtoinen jäsenmaksu. Ei siihen kukaan pakota. Seurakunnasta voi erota varsin yksinkertaisesti, jos Herran tai hänen kilpailijansa hallussa olevat puut harmittavat.
avohakkuiden kielto johtaisi yksitoikkoisempaan metsämaisemaan.
Ehkä joidenkin ihmisten mielestä. Asia on kuitenkin katsojan silmässä, makukysymyksiä. Luonnon kannalta ei ole vähäisintäkään merkitystä mikä ihmisen silmää miellyttää.
En ole saanut tietoa teollisuuden käyttämän sähkön hinnasta. Voisiko palstan asiantuntijat valaista asiaa? Olkoon sitten määräaikainen tai pörssi. Esim. kolmen suurimman sähkönkäyttäjän hinnat.
Ei liity välttämättä otsikkoon, mutta vielä vähän. Olihan se melkoista extriimiä hakkuu yli -40 asteen pakkasessa. Väkisin hengästyi työssä, oli keuhkoille kovaa leikkiä. Pari kertaa alkoi veri tippumaan nenästä. Mutta kun oli nuori, intoa täynnä ja tyhjä rahapussi tyynyn alla herätyskellona, niin menihän se, kunnes työnantaja vihelsi pelin poikki ja pisti pahimmaksi ajaksi jäähylle.
-87 vuodenvaihteen jälkeen saatiin oikein huono iso ojalinja- ja harvennusleimikko hakattua. Päästiin avohakkuulle. Pari päivää kerettiin hakkaamaan, kun iski pakkanen. Aamulla kylillä oli -35 astetta pakkasta. Vakuutettiin kavereiden kanssa toisillemme, että kyllä se päivällä lauhtuu. Ajeltiin isolle suoalueelle tehtyä talvitietä leimikolle. Konemies seisoi telanpäällä. Hänellä oli pakkasmittari radiopiiskassa. Kertoi, että ei yritäkään konetta käyntiin, pakkasta oli -43 astetta. Muutama päivä sinniteltiin. Ketjuja ja laippoja meni yhtenään, saha piti houkutella varovasti käyntiin aamulla eikä ottanut aluksi edes kunnolla kierroksia, mäntyrunkoja kun ”penkille” kaatoi niin oksista ei jäänyt kuin tynkiä jäljelle, kuituosa tahtoi karkeilla metrin pätkiksi ja usein tukkiosakin katkesi kuin kynttilä, ei edes pompannut toisen tukin päältä. Pakkanen jatkui viikkokausia. Jouduttiin maaliskuulle paksuimman hangen ajaksi suunnitellut talvilomat siirtämään pakkasjaksoon.
Valtion metsiä on meillä päin paljon. Sotien jälkeen rakennettiin kämppiä n. 10 kilometrin välein. Sitten alkoivat hakkuut. Olivat lähes kaikki avohakkuuta. Sen jälkeen kulotus, pienellä porukalla kulottivat isoja aukkoja. Isäni kertoi, että valtaosa niistä paloi kahteen kertaan. Jätkäletka kuokki laikut ja akat ja rippikoulupojat heitteli niihin siemenet. Muutaman vuoden päästä lähti vesuripartiot liikkeelle. Myöhemmin tulivat metsurit reppuruiskuineen ”hormonoimaan”. Myrkyttäminen oli sanana kielletty. Olin nuorena miehenä ensiharvennuksilla noilla alueilla. Oli loistavat nuoret männiköt. Reilu kymmenen vuotta sitten tulivat ensimmäiset avohakkuut noille kankaille. Tilalle muotipuuta kuusta. Tuloksena keltaisen sävyistä hassia jossa vuosikasvu 5-10 senttiä. En usko, että jaksaa ponnistella tukin mittoihin koskaan. Mutta joulukuusen löytää sieltä vaivattomasti.
Ns. Energiakriisin aikana sähköntuottajat keräsivät asiakkailtaan 5 miljardin euron ylimääräisen potin, joka ei perustunut mihinkään. Kuten Peter Lund sanoi: energikriisi on sähköntuottajan paratiisi.
Mitä enemmän näköjään tuurisähköriippuvuutta, sitä parempaa hintaa energiapuusta saa. Ei kannata sukkahousuja puusta alkaa tekemään. Tuskin arvo kuusinkertaistuu sen kummemmin jalostamatta.
Kuinka paljon miinusmerkkisiä tunteja oli yöllä? Tavallisen käyttäjän ulottumattomissa.
Erään metsäjohtajan ei ole kannattanut olla poissa töistä polttopuusavotan takia. Hänen palkkansa kun on ollut 25 000 € arkipäivästä.