Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Metsästäjät hoitavat kyllä hirvieläinten vähennystarvetta, mutta hinta alkaa olla kova, jos muutama hyvä metsästyskoira menee susien persiisiin joka syksy varsin pienellä alueella. Kansa hyväksyy metsästyksen silloin, kun varjeltavana on oma auto, taimikko tai vaivainen karhu on esteenä ulkoilulle. Muuten metsästäjät ovat monien mielestä kuin pahanteossa tai jotain aseittensa ja asenteittensa kanssa huseeraavia rikollisia joita pitää vahtia jopa kännykkätiedoilla. Tiedotusvälineistä on vaikea löytää positiivista uutista metsästäjistä, muutamien törttöilystä tai suoranaisesta tahattomasta vahingosta vedetään kyllä isot otsikot. Aina korvat luimussa ei ole mitenkään innostavaa harrastaa.
Jos tontin hoitamisella tarkoitetaan sitä, että metsästäjät eivät halua syöttää koiriaan susilla, niin siihen eivät metsästäjät oikein pysty.
Vapolla oli venäläisiä pillareita paljon käytössä 70-80-luvuilla. Olivat kovia pelejä ns. Sataset ja Seitenvitoset. Reality-ohjelmat ovat tietenkin aina vain realityjä, mutta kyllä ohjelmien perusteella amerikkalaisten puunkorjuu on pääosin lapsenkengissä. Yksikään suomalainen saha ei ottaisi vastaan niitä vänkyräkuormia mitä siellä sahoille rahtaavat. Hyvä jos energiapuuksi täällä kelpaisivat.
Olen Kehvelin kanssa jonkin verran samaa mieltä. Ruokintalammikot houkuttelevat sorsat yhteen kasaan isolta alueelta. Sitten ammutaan muutamassa tunnissa kaksin-kolminkertainen saalis mitä laajalta alueelta ennen metsästettiin koko syksyn aikana. Sorsaemot tuovat poikiensa ruokinnalla hyvin varhaisessa vaiheessa. Vilja ei ole sorsanpojan luontaista ravintoa. Eikös niitä ole Helsingissä tavattu peitinhöyhenettömiä variksenpoikia. Emot ovat syöttäneet niitä hetken ihmisen mahassa aamuyöllä käyneillä ranskanperunoilla ja muulla roskaruualla. Samoin voi käydä liian aikaisin viljaan oppineille sorsanpojille.
Sorsastus on hyvä esimerkki harrastuksen hiipumisesta. Poikasena muistan, kun joka lahdenpohjukassa oli ukoilla vakipaikat. Nyt ei näe juuri ketään. Itse olin viisivuotiaana ensimmäisen kerran isä-ukon mukana, siitä lähtien ei ole yksikään aloituspäivä jäänyt väliin. Saa vain nyt yksin omien poikien kanssa rantoja koluta. Parikymmentä vuotta sitten alkoi tulla määräyksiä ja rajoituksia solkenaan. Vanhempi väki ja nyt myös yhä nuoremmat ovat jättäneet aseet kaappiin. Muutamilla syöttölammikoilla porukka käy kerran syksyssä kymmeniä sorsia lahtaamassa. Mutta se nyt ei olekkaan metsästystä.
Pyyntikulttuurin säilyttäminen olisi arvokas asia. Kuinkahan moni osaa nykyjään esim. punoa hevosen häntäjouhista ansalangan ja virittää sen niin, että siihen jotain jäisi. Samoin ns. luttosen teko ei taida monelta onnistua. Olisivat kuitenkin huomattavasti riistaystvällisempiä pyyntimuotoja kuin puoliautomaatti haulikolla lentoon räiskiminen. Ei tosin pääsisi kategoriaan ”urheilumetsästys”.
Ola. Pelkistä jäljistä tulee aika laiha keitto. Samoin hauen mouhauksista keitettynä.
Olen suorittavan kanssa täysin samaa mieltä Srva- toiminnasta ja haaskoista. Ei yhdenkään kolarihirven eikä ongelmapedon perään ilman hallinto-oikeuden päätöstä ja määräystä. Haaskat ovat kielletty suurpetojen metsästyksessä, mutta joku niillä saa petoja kesyttää vapaasti ja vielä mainostaa toimintaa.
Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että kyllä Riistakeskus ja poikkeuslupien hakijat kaivoivat hieman verta nenästään perustelemalla karhulupia karhun metsästysperinteen säilyttämisellä. Nykyisessä karhunmetsästyksessä ei ole mitään tekemistä perinteen kanssa eikä mitään säilyttämisen arvoista.
Talous ja raha on demokratian rinnakkainen järjestelmä. Sen kanssa kilpailtaessa demokratia lähtee aina takamatkalta. Aikoinaan metsäteollisuus sotki alapuoliset vesistöt ja rannat käyttökelvottomiksi. Oliko näillä ”Lievestuoreen Liisoilla” mahdollisuus puuttua asiaan demokraattisin keinoin. Viime vuosikymmenellä eräs kaivos teki saman ja vielä härskimmin alapuolisille vesistöille ”demokraattisesti” myönnetyillä luvilla. Auttoiko rannanomistajien enemmistön demokraattinen paheksunta? Ei ainakaan demokraattisen oikeusjärjestelmän päätösten mukaan. Vastuussa oleville pikku sakko ja sillä asia kuitattu.
Mikä demokratia? Luonto on aina joutunut väistymään ns. demokratian tieltä ja sen keinoin. Kaivosyhtiönkin voi perustaa täysin väärillä tiedoilla lupaprosessia varten.