Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Hirven suolistaminen ja lihankäsittely eivät ole kirurgin taitoja vaativaa työtä, sen oppii kuka vain haluaa. Mutta totta on, että kun kaadolle kokoonnutaan ja suolistustoimet alkavat, eräille tahtoo tulla pitkiä puheluita. Ja yleensä aina samoille miehille. Armeijaahan on mm. kuuluteltu vuosien varrella apuun hirvien hävittämiseen. Se olisikin hyvä konsti. Pikku ohjuksin ja kranaatin kun metsästävät jää suolistus ja lihankäsittelykin pois.
19000 hehtaaria muuhun maankäyttöön on merkityksetön läntti jos sitä verrataan tuuliteollisuuden tarpeisiin mikäli kaikki suunnitteilla olevat hankkeet toteutetaan.
Loiset ja kirput kestävät yllättävän hyvin pakkasta, varsinkin jos pöntössä on vanhat pesäainekset jäljellä. Kannattaa tyhjentää jo syksyllä ja polttaa vanhat ainekset.
Äijiä vi…ttaa, kun nainen kerkesi ennen heitä hölöttämään asiasta. Aaltolakin paheksui, vaikka itse oli tekemässä lausunnoillaan ulkopolitiikkaa muutama viikko sitten. Jos ajatuksen olisi heittänyt Ulkopoliittinen tai Aleksanteri instituutti, kaikki pientä atakkia kaipaavat äijät olisivat taputtaneet kätensä rakoille.
Olen kyllä ymmärtänyt palstalaisten suurmetsänomistajien keskusteluista, että metsänomistaminen on hyvinkin tappiollista ollut jo kymmeniä vuosia. Puun hinta on jämähtänyt 80-luvun tasolle, kustannukset nousseet ja reaalitulot vain laskevat. Eihän alv palautuksilla rikastu, jos kustannuksia ei ole enemmän kuin tuloja. Eihän tällaisesta yhteiskunnallisesta talkootoiminnasta voi syntyä myyntivoittoa.
Se kotimatka on vielä aina lyhyempi kuin menomatka, ainakin tuntuu siltä. Olen samaa mieltä, luontokohteita ei voi pistää mihinkään järjestykseen. Muuten olen samaa mieltä kuin äsken edesmennyt professori Matti Klinge. Jos minua haluaisi oikein rangaista ja kiduttaa, niin laitettakoon viikoksi löhöämään johonkin Aurinkorannikon turistirysään. Siinä käsittelyssä muutamassa päivässä tunnustaisin jo vaikka mitä.
Onhan se keski-ikä noussut kun kehittynyt lääketiede pitää väkisin hengissä. Mutta kyllä se 70-vuotias on yhtä vanhus kuin 60-luvullakin. Kumpujen takaa kuuluu jo kellojen soitto……
Myykää papat pois pohjineen ne metsänne. Kyllä nykyihminen arvostaa tuhtia setelinippua enemmän kuin joka kesäistä työleiriä. Joutuvat perintöveroihin kuitenkin hakkaamaan isoja aukkoja ja ovat sitten kuusessa niiden taimikoiden kanssa. Seitenkymppisen tenavatkin alkavat jo olla siinä iässä, että alkaa parhaat työajat olla jo takana päin. Ja jos oikein hurjaksi heittäytyvät saattavat vielä myydä tai lahjoittaa Luonnonperintösäätiölle esimerkillisesti settien mukaan hoidetut metsänne.
Puuntuotantoalueilla on omat ongelmansa, lajiköyhyys, alttius niille kuuluville tuhoille, monotonisuus ym. On tietenkin hieman kornia verrata niitä metsiin ja pyrkiä väkisin matkimaan niitä.
Kyllä se Metso kuvio uudistuu, kun sen aika koittaa, salamasta kun syttyy niin uudistuu tai myrsky pistää nurin. Sillä metsällä kun ei ole enää kiire mihinkään ja korkolasku sen kohdalla on lopetettu. Kuusikon päällä on vielä vanhempia tosi paksukaarnaisia mäntyjä. Ne sen aikanaan uudistaa.
Luonnonmetsissä lajeja on 60-65% enemmän.
Ero on mielestäni huomattava. Luonnonmetsissä lajeja on 20 000. Jos niistä vain 35% esiintyy puunkasvatusalueilla, niin aika moni laji jää kaipaamaan luonnonmetsää.
Hirvikärpänen.
Hirvikärpänen esimerkkinä aukkoisuuden positiivisesta vaikutuksesta on kyllä huono. Se kun on surkea lentäjä ja levittäytyy uusille alueille hirven kyydissä. Hirviä olen nähnyt niin aukoissa kuin metsissäkin.
Alikasvoskuusikko tukahduttaa alleen kaiken muun. Samoin tiheät pöheiköt.
Tiheät alikasvoskuusikot ja tiheät pöheiköt ovat lähinnä käsiteltyjen puuntuotantoalueiden ongelma. Luonnonmetsissä niitä harvemmin tapaa. Vuotuiset mustikkani olen poiminut yli 150 vuotiaasta muutaman hehtaarin METSO kuusikkoisesta sekametsästä. Sieltä niitä joka vuosi löytyy, halloista ja kuivuudesta riippumatta.