Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Kovin ovat poikaset varhaiskypsiä KurkiEeron alueella, jos lentää pyrähtävät parin päivän ikäisenä metsäojasta yli tai ojasta pois. Riistantutkijoiden mukaan poikaset saattavat tehdä pieniä pysähdyksiä viikon ikäisenä, auttava lentotaito niille kehittyy muutamassa viikossa.
Ruotsin ja Venäjän rajaa on varmaankin siirrelty usein. Mutta Suomi sai rajansa Venäjältä 1917, kun Suomi itsenäistyi. Sen jälkeen on Suomen rajaa siirretty 1940 ja 1944 Moskovan rauhansopimuksilla.
Olen jättänyt useita tarjouksia tarjouskilpailuihin. Hyvinvointialueelle, kaupungille, metsäyhtiöille, taloyhtiöille jne. Tarjouksilla on voitettu ja hävitty, yleensä voitettu, kun ollaan syrjäseudulla eikä tänne ole paremmat yrittäjät halukkaita tulemaan.
Itämaan pojat tulevat ja tekevät ”minitasalla”.
Näköjään. Mutta minulla ei ollut joka maanantaiaamu uusia työkamppeita kuten lehtijutuissa näkyy olevan. Ei ainuttakaan pykämää eikä palkeenkieltä missään.
Minusta vaihtokauppa on ollut hyvä. Mieluummin pidän Aleksanterin patsaan.
Työvaatteeni olivat metsätöissä puhtaat aina maanantaiaamuna, hetken aikaa. Mutta tahtoivat aina nopeasti ryvettyä pihkaan ja teräketjuöljyyn.
Kyllä minua metsässä hymyilyttikin. Huomattavasti useammin kuin itketti. Mutta aivan tavallisia totisia työpäiviä oli suurin osa, ilman sen kummempia mielenliikutuksia puoleen tai toiseen. Lehdissä kuitenkin nauretaan aina niin leveästi, että saattaa suupielet osua pienellä harjoittelulla pian niskantakana yhteen.
Se on Aleksanteri II patsas. Hänet tunnetaan vapauttajatsaarina, koska hänen aikanaan maaorjuus lakkautettiin. Hän kunnioitti suomalaisia ja antoi Suomelle oikeuden omaan rahaan, markkaan.
Kamala rouskutus käy metsissä kun hirvet syövät lähes kolminkertaisen vuotuisen kasvun turpiinsa. Ja vain puolessa vuodessa, jolloi niiden ravintona on puut. Se tekee 8 kiintokuutiota jokaista hirveä kohti. Jos havumassan kerroin on 20 luokkaa, se tekee yli 40 pinokuutiota vuodessa. Ja kun hirven ravinnosta ehkä puolet talvellakin on muita puita kuin mäntyä ja raudusta, lähestytään jo 100 pinokuution arvopuiden syömävauhtia. Tällä täytyy olla jo metsien lannoituksen kannalta merkitystä, kun syöty massa tippuu käsiteltynä hännän alta hangelle. Kun nykyisäkään kasvua ei saada läheskään kaikkia pinoon eikä tuotteita kaupaksi, niin hirviltä syömättömäksi jäävän kasvun kanssa oltaisiin jo suorastaan kusessa.
Olen ollut metsässä töissä vakituisesti huomattavasti alle kolmikymppisestä. Aina ei naurattanut eikä paistanut aurinko. Olen tavannut varmasti satoja metsäammattilaisia. Eivät hekään aina nauraneet ja hyvin usein myös kastuivat ja palelivat metsässä. Mainitsemissani lehdissä paistaa aina aurinko, vaatteet ovat puhtaat ja työntekijöitä naurattaa niin pirusti.