Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
En tarkoittanut historiankirjoitukseksi enkä muisteluiksi. Asia vain on niin, että tavallinen metsänomistaja myy ja voi myydä tuotettaan samoin kuin 40 vuotta sitten. Tai uuden metsälain mukaan vielä vapaammin. Metsälakikohteista on turha marista, eihän niillä ”lain” mukaan ole hakkuuoikeutta ollutkaan. Tosin niitäkin voi varsin vapaasti hakata, sanktiot kun ovat merkityksettömät. Teollisuus on lähtenyt hövelisti sertifiointiin mukaan. Kyllä he ovat sopivan viherpesun haistaneet. Suojeluohjelmia on vähän ollut. On niissä joku yksittäistapaus saattanut teriin jäädä, mutta ei ollenkaan merkittäviä määriä. Sen todistavat viime vuosien huippuhakkuut. Uhriutumisesta riittää tällä palstalla esimerkkejä. Viherpiipertäjät, vihervasemmisto, eri paneelit ja ay-liike on mm. nähty lopettamassa metsänomistajan oikeuksia ja karkottamassa metsäteollisuutta Suomesta. Hyvin kuitenkin pyyhkii, uutta investoidaan, sellua keitetään lankkua sahataan ja viuluja liimaillaan. Aina on notkoja ollut, ne ovat kuin luonnonlaki. Pari vuotta kärvistellä ja taas tehdään huipputuloksia. ”Vihervassareista ”huolimatta ja vaikka kuinka ripotellaan tuhkaa päällemme.
Jetsulleen näin. Minä lämmitän puulla, joku 40 asteiseksi sähköllä lämmitetyllä kaasulla. Pääasia on, ettei tule vanhoille luille vilu.
Tarkoitan tätä suunnattomien huolien, vastuun ja vastusten kasaamista omaan niskaan, koskien päätösvallan ja toiminnan kaventamista. Vähän yli 40 vuotta katselin metsiä metsäteollisuuden näkökulmasta. Istuin minäkin aina sillointällöin komiteoissa, parlamentissa ja sidosryhmätyöskentelelyissä, serttejä on väsätty ja auditointeja pidetty. Mitä tapahtui noiden ”päätösvallan kaventamisen” tuloksena? Paperin kulutus lisääntyi, ei mitään muuta. Aukkoja syntyy ja harvennuksia tehdään niin kuin 40 vuotta sittenkin. Olen nyt ollut muutaman vuoden huru-ukkona, mutta arvelen, että metsänomistajat edelleen tekevät samoja päätöksiä metsissään kuin aina ennenkin. Vai luontoväki ja ilmastoihmisetkö tekevät aukkoja meidän puolestamme? No, tosin muutama jättöpuu on enemmän jätettävä ja muutaman neliön ”riistatiheikkö” silmänlumeeksi, mutta jätettiinhän ne metsän komeimmat kilpikaarna aihkit pystyyn 70-luvulla. Päin vastoin, yhteiskunta tukee taas ensi vuonna meitä entistä avokätisemmin omasta omaisuudestamme huolehtimisessa. Ompa keskustelussa ollut mahdollisuus luoda uusia ansaintamahdollisuuksia, kuten hiilinielusta maksaminen. Täyttä hömppää mielestäni. Oikeastaan ainoa joka on kautta aikojen pystynyt metsänomistajan liikkumavaraa kaventamaan on metsäteollisuus. Sitä on tässä pyrkimyksessä ollut auliisti avittamassa Keskustapuolue, MTK (oikeastaan sama asia) mhy ja Metsäntutkimus. Metsälakiakin uudistettiin näiltä ”etujärjestöiltä” tulleen vihjeen toimesta. Jotta se saatiin kakistelematta toimimaan, opetettiin metsänomistajille korkolasku. Uhriutuminen toimii aikansa itsensä tehostajana ja tärkeäksi tekemiseen, mutta varsin pian se alkaa paistamaan läpi.
Eli kaksinkertainen riippuvuus. Ensin lämmitetään muulla lämmönlähteellä sopivaan lämpötilaan, vasta sitten käynnistetään sähkölämmitys, mikäli ei ole liian tyyntä ja sähköä on ylipäätään saatavilla.
On tarpeen, että asioista kerrotaan monesta näkökulmasta. Se on oiva lääke myös meidän metsänomistajien uhriutumisen puuskiin. Ne olivat eilenkin pääsemässä taas palstalla valloilleen. Ja se ei ole hyvä asia.
Minulle sähköasentaja antoi neuvon olla käynnistämättä koko pumppua jos lämpötila on alle +10. Käski laittamaan puita pesään, tulee kuulemma niin paljon halvemmaksi.
Sisätilojen väriähän voi itse muuttaa. Spreimaalit eivät paljon maksa.
Jätkä. En tiedä oletko kokemusta omaavana samaa mieltä, mutta mielestäni kannattaa viilata. Kun se niin raivaussahan kuin moottorisahan terä on kaikista ottavimmillaan muutaman kerran viilattuna. Uusi terä on ensimmäisen viilauksen jälkeen vielä vähän ”jyrä”, mutta kun hammas on vähän viilatessa lyhentynyt, niin sitten puru vasta alkaa lentämään. Tietenkin sillä edellytyksellä, että osaa viilata oikein.
Ison-Britannian tihein kettukanta on suurkaupungeissa, Romaniassa karhut tulevat keskelle kylää kuin aikamerkki joka ilta tyhjentämään roskapöntöt, susia on kaupungeissa, meidän kylällä ilvespentue jahtaa metsästyksen puutteen takia tiheää rusakkokantaa kyläkoulun jääkiekkokaukalon vieressä. Kaikki ottavat ruokansa sieltä mistä sen helpoiten saavat, vailla loukkaantymisriskiä ja mahdollisimman pienellä energian kulutuksella. Ne ovat myös oppivaisia. Itärajalla jos ihmiselle näyttäytyy ja jää töllistelemään liian lähelle, saa äkkiä Vihtavuoren kuivamuonaa. Kaupunkiseudulla ovat oppineet, että se joka lähtee karkuun on aina ihminen marjasanko romisten. Varsin luonnollista käyttäytymistä kumpikin.
On siinä pieni sävyero. Äreimmät luontoihmiset tekevät kaikkensa, että susia olisi enemmän. Hirvimiehet ovat tehneet melkoisen urakan, että hirvituhoja olisi mahdollisimman vähän.