Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Niin hieno asia kuin Ukrainan voitto olisikin, niin alkaa pikkuhiljaa näyttää että huonosti tässä tulee käymään. ”….vastaa kymmentä, mutta entäs sitten kun tulee se yhdestoista” sanottiin ennen Tuntemattomassa.
Sukulaismiestä aamulla jututin, kun ilmestyi tienvarteen reilun 200 motin kasa koivua. Näkyi olevan tukkikokoistakin jonkun verran samassa kasassa hyvän kokoisen kuidun seassa, pienimmät latvaläpimitat 2 cm luokkaa. Ja kasan päässä lappu energia …… mhy. Sellunkeittäjän ja mhyn korjuupalvelun mottihinta oli ollut tarjouksessa sama. Joten energiaksi meni.
Etelä-Suomessa kannattaisi varmaan vuokrata samanlainen jättilaiva jolla eukalyptushaketta toivat Suomeen. Kuitua täyteen ja lenkki Viron ja Latvian aluevesillä ja kuitumotin hinta satamassa olisi 90-150 euroa.
Omia raivuujälkiä on tullut seurattua. Yleensä vesominen on vähäisintä heinäkuun viimeisen-elokuun ensimmäisen viikon raivuissa. Vielä jos sattuu olemaan laskevan kuun vaihe ( kuun viimeinen neljännes). Keväällä lehdettömään aikaan raivattaessa on vähän kuin heittäisi apulantaa juurelle, vesat venähtävät äkkiä metrisiksi. Visan konsti on varteenotettava, etenkin kun sen vesoneen pitkän kannon katkaisee em. ajankohtana.
Aikaisina kukkijoina pajut ovat tärkeitä mesikasveja pölyttäjille. Vanhalla raidalla on omat päällyskasvinsa ja omat harvinaistuneet kääpänsä, mm. Raidantuoksukääpä.
Sahaus hiipuu. Tukkia menee entistä enemmän sellukattilaan. Bulkkia lykkää….
Eikös se paperi ja kartonki ja välillisesti vessapaperinkin tehdä sellusta. Sellua kannattaa tehdä, mutta siitä jalostettuja tuotteita ei ??????
Rauha tulee joskus. Raha on nopea unohtamaan ja sillä ei ole isänmaata. Venäjän bulkit ovat elintärkeitä maailmalle, ja niitä on paljon. Eihän näillä sodanaikaisillakaa pakotteilla ole paljon saatu aikaan.
Iso askel metsänomistajalle, hyvin pieni askel monimuotoisuudelle. Kaikki on niin suhteellista. Jos aikaisemmin on sipsuteltu puolen kengänterän pituisilla askelilla, tuntuu oikea askel huimalta harppaukselta.
Mehtäukko. Hieraiseppa unihiekka silmistä ja lue kirjoitukseni uudestaan. Yritin kuvata sitä miten lyhytnäköistä on tehdä päätöksiä 40 vuoden päähän eilisen tiedoilla. Alalla jossa tuotantoaika on niin pitkä. Tästä käytin esimerkkinä aikoinaan ”metsänhoidon” ykkösprinsiippinä ollutta koivuvihaa. Oletettiin, että jos eilen koivulle ei ole käyttöä, niin ei sitä ole huomenna tai tulevaisuudessakaan. Itselläni ei ole ollut mitään tekemistä koivuvihan kanssa, ansiolistaani se ei onneksi kuulu, se oli pelkkä esimerkki muinaisuudesta.