Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Avohakkuulla aloitetaan, mutta ennen puuttomilla rämeillä. Ja tupasvilla rehottaa jo parissa vuodessa koneen urapainaumissa. Rehevät puiset korvet on eri asia.
Omat silmät parhaat, kun vielä nenälle Instrumentariumin päivitetty ”sovellus”. Sitten vain dataa korvienväliin. Työaikana on tullut monenlaista kokeiltua, laserkeilatusta aineistosta lähtien, Mikään ei voita ihmissilmä ja tapauskohtaista harkintaa. Ruutuvihkoon muistiinpanot, niitä on kiikkustuolissa mukava selata ja vertailla toiveita/haaveita ja miten on tosiasiassa käynyt.
Oletteko huomanneet, nykynuorten puheessa sovellus on nykyjään toiseksi yleisin sana.
Olen ennallistamisen kiihkeä kannattaja, mutta yksi seikka jäi mietityttämään. Jos lähtötasona on vuosi 1952, miten ennallistetaan Merenkurkun rannikko. Siellä maankohoama on noin sentin vuodessa, lähtövuodesta -52 siis 70 senttiä. Kannettu vesi ei meressä pysy, joten louhitaanko rantakalliota tuon verran alemmaksi. Ei tule sepelistä rannikkoseudulla pulaa…….
Olet varmaan oikeassa, suurinpiirtein. Itse olen surkea kuski isommilla teillä ja liikepaikoissa. Ensimmäisissä liikennevaloissa alkaa kylmä tuskanhiki valumaan selässä. Työn ja harrastusten puolesta olen suurimman osan kilometreistäni ajanut metsäteitä ja muita kinttupolkuja, myös talvella ja kevään rospuutoilla. Metsätöissä, hirvimetillä, näädän pyynnissä. Kai siinä on jotain oppinut niistä olosuhteissa liikkumisesta. Paitsi liikennevaloista ja ramppien vaihdoista……
En ole vielä kolmella Mitsulla jotka olen omistanut päässyt alle 10 l / sata. Mutta minua onkin aina autokaupoissa petetty. En edes siskon luona etelässä käydessä ole millään autolla päässyt 4,2 litralla, kuten kaikki työkaverit. Mutta ei se mitään. Mitsulla on menty paikkoihin joihin olisi tullut muuten muutama kilometri kävelyä.
Tulihan sitä kosketeltavaa aneillakin. Pääsi papit taas koskettelemaan kuoropoikia, puhtain sieluin ja sydämin.
Termistä ”citymaasturi” täytyy kyllä ottaa sana ”maasturi” kokonaan pois, ei kuulu siihen autoluokkaan. Hirviporukassa eräs kaveri ajeli vanhalla takavetoisella lavatojotalla tuiskuaamuna näille cityille raiteita auki, että olisivat johonkin päässeet. Siltikin olivat ensimmäisessä vastamäessä poikittain tien tukkona. Vanhan Tojotan lavan perälle oli pultattu nippu traktorin vanhoja nokkapainoja, ja hyvin kulki. Monenlaista nelivetoa olen kokeillut. Paras vaikeisiin olosuhteisiin niin kuraan kuin lumeen on vanha Mitsu L 200.
Viime keväänä tälläkin palstalla monet ennustivat paperimiesten ja ahtaajien lakon takia perikatoa metsäteollisuudelle. Eipä näytä viimeisten kvartaalien tulosten perusteella kuinkaan käyneen. Paitsi että Wahlroos taitaa saada uuden Bentleyn ja taas muutaman kymmenen miljoonaa verottajalta piiloon paratiisisaarille. Älkäämme me metsänomistajat nyt sortuko samaan kuristusotteeseen kuin työntekijät vaatimalla kallista hintaa kuitupuulle. Sillä vain syvennämme MG:n ja UPM:n ahdinkoa.
Se on kompensaatiokauppaa parhaimmillaan. Oli perheitä, jotka olivat saaneet biokaasuttamon vaikka eivät edes omistaneet lehmiä. Halleluja! Ja länsituristi sai puhtaalla omallatunnolla käristää nahkaansa etelän auringossa.
Ei ole ilmastolla mitään hätää, jos sotkemisesta rahalla selviää. Aneilla on kyllä pitkä kirkollinen tausta. ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Näitä kompensaatioita tukemalla tutkijatkin sen epäsuorasti tunnustavat. Eikä ole ilmastolla mitään hätää, jos luonnonvaroja, mukaanlukien fossiiliset, ylettömästi tuhlaamalla ajetaan kuin käärmettä pyssyyn ”myrkynvihreän” siirtymän fantasiaa.