Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset

Vielä työelämässä ollessani ehdin muutaman vuoden tutustumaan laserkeilausaineistoihin ja niistä johdettuihin käsittelyehdotuksiin. Muutama havainto laserkeilauksesta: Jos on kaksijakoinen puusto, esim. korpikuusikko jossa järeää kuusta ja seassa pinotavarakokoista saman ikäistä, niin laskee niistä epämääräisen keskiarvon. Yhden puulajin järeissä puustoissa ei oikein kai luota itseensä puulajien suhteen. Jos puhdas männikkö, niin esittää siihen varulta kolmasosan kuusta. Puulajien tunnistus heikkoa. Tasakokoisissa puustoissa pituus pitää paikkansa, mutta ilmoittaa rinnankorkeusläpimitan muutaman sentin yläkanttiin. Taimikot ja nuoret puustot aina reiluun 10 metriin mitäsattuu koiranoksennusta kaikilta puustotunnuksilta. Esimerkki: kesäkorjuukelpoinen avohakkuuesitys kolmevuotiaaseen kuusitaimikkoon. Perusteluna väärä puulaji. Taimikontarkastaja oli lisännyt puustotietoihin kuusen lisäksi muutaman tuhatta metristä hieskoivun. No meni se oikein korjuuajankohdan esityksessä, talvellahan noita kuusia ei olisi löytynyt. Omalta osaltani asiaa helpotti, että työalueellani ei varmaan ole hehtaariakaan missä en ole jo aikaisemmin käynyt. Työn tekemiseen, jos tarvitaan kertymätiedot puu- ja tavaralajeittain, aineistosta oli saman verran apua kuin harakasta sian teurastuksessa.

Tulesta on vanha kansanviisaus Hyvä renki, huono isäntä. Sama pätee näihin digiajan kotkotuksiin. Taitaa näistä tietokoneista tulleen isäntiä. Ainahan se metsässä tehty jalkatyö-istutus, hakkuu, raivaus, leimikoiden rajaus ym.- on ollut liian kallista ja tuottamatonta, viikkokausien toimistolla tietokoneen tuijottaminen ei ole vielä koskaan ollut kallista. Jos toimihenkilö, ostomies tai suunnittelija, on kuukausipalkalla, miten hänen jalkatyönsä on kalliimpaa kuin istumatyö. Luulempa että huonoihin tuloksiin hakkuukohteilla on ollut osasyyllisenä Suorittavan kertomat tapaukset, että ei ole maastotyötä tehty lainkaan tai vain tieltä vilkaistu. Parempien kohteiden siivellä leimikoihin on otettu motokuskien riesaksi kuvioita TiTu- menetelmällä. ( tietokoneesta tuntuu, entinen mutu -menetelmä).

EDIT

Toistan kysymyksen. Miksi on niin vaikeaa, noloa, vastenmielistä, ehkä pelottavaa mennä metsään. Kaikki pitäisi pystyä tekemään toimistolla tietokoneella, ilmakuvilla, laserkeilauksella, dronella, puhelimeen asennetuilla ohjelmilla, digihärpäkkeillä ja keinoälyllä. Ei ole ihme, jos sotkua syntyy. Onko kaikki metsäalalla jo niin kumiallergisia, että Nokian Kontiosta tulee näppylöitä. Väitän, että harjaantunutta ihmissilmää apunaan ketjussa roikkuva lovettu muovinpalaa ei voita vielä mikään. Kaippa sitä kohta aletaan metsäasioita hoitaa vasepookissa. Tulin juuri koiraa metsätieltä juoksuttamasta. Siellä vain moton lamput metsässä vilkkui. Alan kunnioittamaan kuskeja entistä enemmän. Taitavat olla kohta ainoita jotka uskaltavat metsään mennä, pimeälläkin.

Ja Metsäkeskusko käy dronella toteamassa, että rahalla on tehty oikeanlaista jälkeä?