Käyttäjän Nostokoukku kirjoittamat vastaukset
-
Tume on turha media. Jotkut sanovat sitä myös Someksi.
Nygrenien työpaikka oli Ahvenjärven tutkimusyksikkö vuoteen 2009 asti, jolloin asema lakkautettiin. Se jälkeen he työskentelivät Joensuun yliopiston Mekrijärven tutkimusasemalla vuoteen 2016 asti. Kävin aikoinaan hieman kirjeenvaihtoa heidän kanssaan, yllätys yllätys hirvistä.
Gla. Ei minun tarvitse kertoa niitä kyliä, joiden liepeillä susia on. Kyllä Tume pitää siitä huolen, moninkertaisesti.
MJO on oikeassa, minulle tuli kirjoitusvirhe. Ei se vedyn laskettu ilmastohaitallisuus ole kuin 11 kertainen hiileen verrattuna. Karannut vety reagoi ilmakehässä muiden kaasujen kanssa. Erityisen haitallista on että se estää ja hidastaa metaanin poistumista ilmakehästä. ( Lähde: T&T lehti )
Niin minäkin ymmärrän. Enkä kaipaa yhtään petoja lisää, päinvastoin. Mutta Suomen susista ei riitä millään opilla laumaa jokaiseen maaseutukylään. Valtaosalla niistä koirat saavat olla pihassa ja metsässä rauhassa ja lapset leikeissään. Väite, että maaseutu autioituu petojen vuoksi ei pidä paikkaansa, olkoon se sitten hysterian lietsomista tai ei. Sekään ei pidä paikkaansa, että poikkeuslupia ei saa hyvinkään perustellen. Kuten olen monta kertaa sanonut: viime metsästysvuonna susia poistettiin poikkeusluvalla 84. Se on yli 20% koko susikannasta.
Jos väitetään maaseudun autioituvan petojen vuoksi, niin kyseessä on jo hysterian lietsominen. Samoin laittomuuksiin syyllistymisen jonkinlainen ihannointi. Samaan syyllistyvät toisella hysteerikkojen leirin äärilaidalla Aaltolan kaltaiset eläinten inhimillistäjät. Asun ”syvimmällä” maaseudulla, eikä pedoista ole minulle ollut mitään haittaa tai pelkoja. No, pari näätäloukkua ahma olisi voinut jättää hajoittamatta ja hirvennahkakasan olla levittämättä pitkin kämpän pihaa, mutta muuten on tultu juttuun oikein hyvin.
Kyllä petoja pitää kunnioittaa, kuten muutakin luontoa. Mutta hysterian lietsomisesta ei ole kenellekkään hyötyä, ei edes pedoille. Kämpälläni asustaa yläpohjassa sankka lepakkoyhdyskunta. Joskus niitä eksyy sisälle, savupiipusta tai ilmastointi-aukoistako lie tulevat. Sen verran niitäkin kunnioitan, että heitän pihalle aina hanskat kädessä. Kun saattavat kuulemma levittää vesikauhua. Hysterian tielle jos lähtisin, kämpällä oleilu loppuisi kokonaan. Karhun olen nähnyt luonnossa yli kaksikymmentä kertaa. Kertaakaan en ole tuntenut itseäni uhatuksi. Sudet tai susi on vieraillut lyhyesti vuosittain näillä metsästysalueilla varmaan parinkymmenen vuoden ajan. Asuvia laumoja ei ole. Koskaan ei ole tullut otatuksia koirien kanssa. Toki aina jäljet katsotaan ja selvitetään ovatko jääneet johonkin mottiin. Hysteerisesti niihin suhtautuen jäisi hirvet ampumatta. Ja ainakin minä joutuisin kasvisdietille.
Jos herra Vuokko olisi kutsuttu jäseneksi johonkin luontopaneliin, hänen kirjoituksensa olisivat melko varmaan toisenlaisia. Vähän haiskahtaa nyt rannalle jääneen katkeruudelta. PunaKurkiEero ei osaa vanhana kommunistina heittää irti hänelle tärkeästä punaväristä. Ei edes kirjojen kohdalla. Neljä pulloaan hän on sentään tainnut tyhjentää jo viemäriin.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli susi tullut taas vuosittaiselle pikavierailulle seuramme ja naapuri seuran maille. Ei oikein saatu jäljistä selvää oliko jatkanut matkaa vai jäänyt johonkin lymyilemään. Oli luultavasti jolkotellut tietä, kun varhain aamulla liikkunut jälkipartio sattui samalle tielle. Pitkillä, varmaan lähes kolmimetrisillä loikilla, oli lähtenyt tieltä metsään. Se saatiin selville, että yksinäinen eläin oli, luultavasti. Kolmella eri koiralla hirviä kokeiltiin. Pojan 10 kuukautta vanha koira sai hirven haukkuun ja nakutti nätisti neljässä eri haukussa siirtyilevää hirveä. Se kuitenkin karkasi. Seuraava meni vieraille maille. Iltapäivällä taas pentu hirvenjäljille. Löytyivät niin tien varresta, että eivät jääneet hakkuun, mutta pentu saatteli ne passiin ja iltahämärissä siitä kaksi saatiin. Ei susivahinkoja.
eikä poikkeuslupaa saatu vahvoillakaan perusteilla….
Viime metsästysvuonna Suomessa poistettiin poikkeusluvilla 84 ”häiriökäyttäytyvää” sutta. Ruotsissa, petopolitiikan mallisessa, metsästettiin lääninhallitusten myöntämillä luvilla 32 sutta.